Tulevaisuuden vesipeto?

Keskiviikkona (28.5.) Kimi palasi yövuorosta jo aamuviiden jälkeen ja ehti nukahtaa ennenkuin nousin ylös. Töiden jälkeen jatkoin illalla kampaajalle, Kimin & Egon jatkaessa päivää kaksin riehunnan merkeissä. Kampaaja-kaveriltani sainkin hyvän vinkin Egon kynsienleikkuuseen; naputella joka ilta saksilla kynsiä ja kehua ja antaa namia samaan aikaan. Tein tämän tiistaina Egon makoillessa olohuoneen lattialla ja koiruus katseli minua kummissaan mutta napsi silti herkkuja mielellään. =)

Torstaina (29.5.) oli Kimillä kunnon vapaapäivä ja pojat olivat käyneet taas hihnalenkillä. Päivisin vaan ohitettavia juttuja (=muita koiria, ihmisiä, polkupyöriä) ole paljoa, mutta hyvä aina harjoitella hihnassa oloa silti! Töiden jälkeen kotiin päästyäni päätettiin viedä Ego taas mereen. Suvisaariston rannalla oli jopa pari ihmistä, mutta Egon huomio pysyi kyllä palloissa ja myös veteen uskaltautuneessa Kimissä. Tällä kertaa Ego räpiköi jotain koiran tapaista pariinkin otteeseen oikein kunnolla, hienoa! Lopussa Ego sitten väsähti, varmaan vähän jännitti ja koska menomatkalla oli vatsakin tyhjentynyt oksentaessa, niin kun sitten päästiin kotiin niin Ego oli ihan loppu. Uimatekniikassa on tosiaan vielä hiomista, mutta nyt sentään
räpiköitiin jalat irti pohjasta, eihän sitä kukaan ole seppä syntyessään? Hellyyttävän näköinen räpiköijä, tosi pystyssä asennossa, pää ylhäällä ja hirmuinen tassujen molskinta.
Ruokakaan ei kotona heti maistunut. Myöhemmin illalla kun koira oli rauhallinen kokeiltiin taas kynsien leikkuuta. Pohdin hyvää asentoa pidempään, mietin että kun Ego joskus painaa 40 kiloa sitä ei a) jaksa pidellä sylissä b) taivuttele lattiallakaan noin vaan. Niinpä Ego tuli lattialla tavallaan osittain syliin, tällä kertaa napsuttelin kynsisaksilla ihan pienenpieniä palasia kynsistä ja annoin namia samalla. Keskityin vaan siihen miten koira touhuun reagoi ja koitin saada tilanteesta mukavan, päästämättä sitä kuitenkaan liukenemaan tilanteesta kuvitellen että hän määrää leikataanko vai ei. Loppujen lopuksi hyvän asennon löydyttyä leikkeluy meni yllättävän rauhallisesti, ja loppu-kehujen jälkeen Ego jäi makoilemaan vapaaehtoisesti siihen jalkoihini. Olisiko väsymyksellä ollut osuutta asiaan vai onko Ego viisastumassa? =)