Hieman infoa tännekin...
Käytiin Egon kanssa lääkärissä maanantaina 28. toukokuuta. Laitettiin rokotukset kuntoon, tai siis yksi piikki vain, ja sitten kuvattiin koipea. Kolmesta kohdasta kaksi ylintä oli luutunut nätisti lisää, mutta alimmaisessa kohdassa oli hitaampaa edistystä. Pientä luunmuodostusta kyllä, mutta paremminkin voisi olla. Ainakin kun kahteen muuhun kohtaan vertaa.
Tilanne on nyt siis se että Egon jalassa yksi arvista on ollut auki jo useamman viikon tiputellen vähän verta rasituksen/riehumisen seurauksena. Turvotusta ei näy, mutta vaikea sanoa onko haavassa jotain häikkää koska Ego on syönyt reilut 5 kuukautta antibiootteja. Yläosasta jalassa on pullistumaa levyn yläosan loppumisen kohdalla, mutta kuvien perusteella ei mitään vakavaa.
Pahin vaihtoehto tulevaisuudessa on että jalka joudutaan avaamaan ja levy irrottamaan kokonaan tai osittain, puhdistamaan, kiinnittämään takaisin ja lisäämällä luuydintä jostain muualta. Tätä pyritään kuitenkin välttämään ja toivotaan että ajan kuluessa luutumista tapahtuu ja tilanne korjaantuu sillä.
Toinen iso askel on se että juhannukselta lopetetaan Egon antibiootit. Ja katsotaan mitä tapahtuu. Paras vaihtoehto on se ettei mikään muutu nykytilanteeseen verrattuna. Jos taas muutosta, esim. turvotusta, tapahtuu, kertoo se että jalassa jyllää joku bakteeri. Ja tiputteleva haava/arpi jalassa on myös varottava asia. Tikkejä ehdottaessani lääkäri oli sitä mieltä että on parempi että haavasta pääsee tarvittaessa neste/veri ulos. Määrä ei kuitenkaan ole päivää kohti kovin suuri ja saattaa mennä päiviä niin että verta ei tipu ollenkaan.
Huonona uutisena voi pitää tavallaan sitä että lääkärimme Silvia ei tässä tilanteessa kannattanut vepen aloittamista. Minkä ymmärrämme täysin. Meren rannalla on kuitenkin isojakin kiviä ja loukkaantumisen riski on mm. liukastumisessa. Harmi, mutta hoidetaan Ego kuntoon ja katsotaan tilannetta uudelleen vuoden päästä, tähän koirakerhossa suhtauduttiin oikein mukavasti. Tällä hetkellä olemme myös uintikiellossa, mahdollisesti voisimme jossain vaiheessa kokeilla puhdasvetistä järveä, muualla on riskiä taas bakteerien kanssa. Mutta pidetään nyt suosiolla uimataukoa, onneksi ei ole helteitäkään. =)
Seuraavaksi sitten pitäisi varata aikaa silmälääkäriin tsekkaamaan onko pannus edelleen pysynyt poissa.
Ja juhannuksen jälkeen antibiootiton kokeilu.
Siihen asti tottistelua kotona ja treeneissä ja vähän jälkeäkin. Pääasiassa rauhallista kotikoiran eloa ja oloa.
Toinen asia mistä en malta olla kirjoittamatta liittyy koiramaailmaan tai ainakin valkkaripiireihin. Eli päivittelyosuus.
Vaikka koiramaailmassa
aloittelija olenkin, samoin valkoisenpaimenkoiran kanssa, tuntuu että
mitä enemmän tietää asioista, sitä enemmän kysymyksiä tulee. Jos/kun
jossain vaiheessa tulee pohdintaan kaverin hommaaminen Egolle, ei siitä
tule helppo tehtävä. Onko muidenkin rotujen
harrastajat / omistajat / kasvattajat yhtä riitaisia kuin valkkaripiirit?
Ihan käsittämätöntä touhua välillä; Haukutaan kasvattajia - omia ja
muiden, haukutaan muita koiran omistajia, haukutaan niitä jotka etsivät
koiralle uutta kotia - syystä tai toisesta, haukutaan tai väheksytään
eri koiraharrastuksia ("näyttelyissä käyminen on typerää" tms),
haukutaan ruokia, lenkitystapoja jne jne.... Unohdetaan täysin että
asioilla on eri puolia, erilaisia katsantokantoja asiaan.
Riidelläänköhän ihmislasten kasvatustavoistakaan niin paljon kuin
valkkaripiireissä riidellään ja haukutaan? Onko absoluuttista totuutta,
oikeaa tapaa johonkin asiaan? Ei. Jokainen koira on oma tapauksensa ja
siihen kun lisätään se että koiranomistajia ei ole kahta samanlaista
niin miten toiselle sopiva tapa voisi sopia kaikille muille? Todella
hyvää kuvaa valkkaripiireistä annetaan kauhealla riitelyllä. =(
En
itsekään ilolla katso lukuisia ilmoituksia uutta kotia etsivistä
valkkareista. Mutta missä syy? Kasvattajassa joka on antanut koiran
liian kevyin perustein? Ostajassa joka ei täysin ymmärrä rotua tai ei
ole rahkeita huolehtia koirasta tarpeeksi hyvin? Joskus myös elämäntilanne pakottaa tekemään kipeitäkin ratkaisuja, esim. muutto ulkomaille tai ero tai läheisen kuolema. Syitä voi olla monia, mutta haluaisin kovasti uskoa että helposti noita päätöksiä ei tehdä.
Sitten on nämä
jalostusvalinnat. Osa pohtii tosissaan millaisia yhdistelmiä tekee. Osa
yrittää pohtia tosissaan millaisia yhdistelmiä tekee. Osa ei pohdi muuta
kuin haluaan hoivata söpöjä pentuja ja/tai rahaa. Mutta ostajia tuntuu kaikille
riittävän. Eikö ole myös ostajan vastuulla joka ostaa niitä rahan takia
tehtyjä pentuja ilman riittävää perehtymistä asiaan? Ja eikö toisaalta
niissä kurjissakin yhdistelmissä saata olla timantteja joukossa?
Tässä kirjoituksessa taitaa olla aika paljon kysymysmerkkejä? =)
Meillä
on käynyt onni kun Ego saatiin elämäämme. Kaikenlaista ollaan puuhattu
ja Ego on saanut paljon aikaa ja rakkautta. Takaiskuja on tullut
silmäsairauden ja nilkan murtuman myötä, mutta elämä on. Ei aina
asioihin tarvitse olla syyllisiä, eikä jossittelukaan auta. Näillä
mennään mitä on. Meillä on ollut onni myötä myös siinä että Egolla on
hyvä päivähoitopaikka Kimin vanhempien luona. Egolla on siellä
"varakoti" missä voi rentoutua jalat taivasta kohti nukkumalla tai
takapihalla nuuskimalla. Enkä suostu potemaan mitään syyllisyyttä siitä
jos kerran vuodessa käydään matkalla ja Ego on sen ajan "varakodissa".
Tästä päästään siihen että pitäisi toisaalta muistaa että koira on
"vain" koira. Ihminen menee aina edelle. Ja ihmisen täytyy muistaa
huolehtia itsestään jotta jaksaa huolehtia muistakin. Koira sopeutuu
monenlaiseen tilanteeseen ja on onnellinen kun lauma (mikä sen koko
onkaan) on kasassa, mutta tulee mieleen että jos eläisin yksin - tai
siis kaksin koiran kanssa ja loukkaantuisin/sairastuisin vakavasti, mikä
olisi koiralle paras vaihtoehto? Onko tuohonkaan yhtä ja ainoaa
vastausta?
Ja ne kasvatusmenetelmät - huh! Mikä toimii yhdellä, ei
toimi toisella. Miten kukaan voi väittää tietävänsä ainoan oikean menetelmän?
Nöyryyttä! Silmät ja korvat auki, aina voi oppia uutta. Ei ole
kaikkitietävää kouluttajaa / koiranomistajaa / koirankasvattajaa. Eikä kaikkitietäävää ihmistä ylipäänsä. Aina voi oppia uutta. Kaikesta.
UGH, olen puhunut. =)
Jatkossa taas Ego-keskeisempää (eli egosentristä?) juttua.
