Toukokuun lopulta...

Torstaina 22.5. palasi Kimi tosiaan takaisin töihin. Iltapäivällä tuli Egoa viihdyttämään Koral, antoi ruoan ja piti seuraa lähes siihen asti kun itse pääsin kotiin. Ikävä kyllä en kauhean kauaa ehtinyt Egon kanssa riehua vaan jouduin lähtemään kuntotestiin Pirkkolaan. Uskokaa pois, koska vihaan kuntotestejä niin olisin paaaaaljon mieluummin ollut Egon kanssa kotona! Kotiin palattuani (reissu ei kestänyt kuin 1½ tuntia) mentiin Egon kanssa takapihalle leikkimään ja riehumaan energiaa pois. Istutettiin loput kesäkukat ja sitten rauhoituttiin sisälle.

Perjantaina 23.5. oli taas sama juttu, Kimi lähti puolen päivän maissa töihin ja iltapäivällä Ego sai jälleen seuralaisen, tällä kertaa kaverini Ninnun. Ninnu ruokki koiran ja piti seuraa kunnes palasin viideltä kotiin. Ninnua oli Ego tervehtinyt riemuissaan kun joku tuli seuraksi ja sama ilo sitten minun palatessani kotiin. Hetken aikaa siinä Ninnun kanssa turistiin ja sitten hain vielä kasan mattoja pesulasta ja oli siivouksen aika. Ego on melkein helpointa pitää siivouksen ajan ulkona, saa rauhassa imuroida eikä sen tarvitse vahtia omituista laitetta. Pesin myös lattiat ja oli ihana levittää puhtaita mattoja lattialle. Katsotaan miten käy... =)
Lopuksi oli vuorossa Egon kynsien leikkaus. Otin sen selälleen jalkojeni väliin lattialle. Etutassut meni "normaalilla" rimpuilulla mutta takatassut oli jostain syystä ihan kamalaa kidutusta. Ego rimpuili kuin viimeistä päivää, välillä piti pysähtyä läähättämään. Koitin välillä rauhoitella - tuloksetta ja koko ajan pidin kiinni päättäväisesti. Toinen takatassu meni kerralla, mutta sitten viimeistä hinkattiin vaikka kuinka kauan. Kunnon ulinaa välillä, ihan kuin sitä kamalasti sattuisi, vaikka olen AIVAN varma että en ole kertaakaan leikannut niin paljon että olisi sattunut. Valkoisessa kynnessä verisuoni kun näkyy aika hyvin... Ja niin, ulina siis alkoi jo kun otin tassusta kiinni ja vein saksen kynnen lähelle. Ihme show ja outoa että homma ei tunnu helpottuvan kertojen lisääntyessä! Leikkauksen jälkeen Ego oli lepyttelevällä tuulella, seurasi koko ajan ja nuolaisi tilaisuuden tullen. Rankan operaation jälkeen sitten nukkumaan.

Lauantaina (24.5.) Kimin jo lähdettyä töihin, käväisin kaupassa ja sitten oli edessä kotitöitä! Pesin ikkunoita "vihernurkasta". Pieniä ikkunoita oli 6 ja jokaisessa 6 lasia... Lisäksi takapihan kaksi ovea (2x4 lasia) ja keittiön ikkuna (4 lasia). Sain myös vaihdettua verhot niihin. Sohvan kohdalla olevat ikkunat jäivät kesken, hoidan loppuun alkavalla viikolla joku ilta! Ego oli ensin ulkona ja sitten sisällä, mutta hiukka hankalaa oli välillä, kun herra halusi yleensä olla juuri siinä kohdassa missä likainen vesi tippui paperin päälle lattialle... =) Illalla kävi vielä joukkuekaverini Suvi käymässä pyörälenkillä ja Egolla sattui siihen sopivasti keskiasteen riiviökohtaus. =) Loppuilta sujui rauhallisesti, Kimillä meni vähän ylitöiksi ja hyydyttiin kotisohvalle euroviisujen pariin...Tosin oltiin unessa jo pistelaskun alkaessa.

Sunnuntaina 25.5. oli luvassa riehumista! Ajettiin vanhempieni kautta palauttamassa laina-auto ja jatkettiin siitä Weissen Lindenhofiin Maritan ja Helmuthin luo. Matkalla Egolle ehti jo taas tulla huono olo, reppana. Onneksi jaksoi riehua Weissen Lindenhofin lauman kanssa kuitenkin... =) Nyt Ego uskalsi jopa välillä uhitella Esmeralda-siskolle, tosin Esmeralla oli hiukka heikko olo joten ehkä sekään ei tarjonnut Egolle yhtä hyvää vastusta kuin edellisellä kerralla. Aika väsy oli Ego taas reissun jälkeen ja paluumatka autossa meni ilman pahoinvointia - ylläri. =) Sunnuntai - iltana jaksoin vielä treeneihin Kimin ja Egon vedellessä sikeitä sen aikaa. Kimillä tosin syynä oli yötyö, Ego taitaa muuten vaan olla pieni unikeko?

Maanantaina (26.5.) Kimi tuli töistä puoli kymmenen aikaa aamulla, Ego tuskin edes hoksasi olleensa yksin klo 7-9:30, sen verran aamu-uninen kaveri se on. Päivällä Kimi koitti torkkua vähän ja kun pääsin töiden ja hammaslääkärin jälkeen kotiin, mentiin Egon kanssa takapihalle vähän heittelemään frisbeetä ja riehumaan.

Ma-ti yön Kimi oli taas töissä, mutta palasi sopivasti kun olin lähdössä töihin puoli seitsemän aikaan, tehtiin siis sujuva vaihto. Tiistai-iltana (27.5.) lähdettiin Egon kanssa hihnalenkille ja pakko kehua kyllä, sen verran sujuvasti lenkki meni! Poikkeuksellista oli myös että nyt Ego malttoi nuuhkia paaaaaljon enemmän kuin tähän astisilla lenkeillä. Hienoa, ja tärkeää nenätyöskentelyä! Koiria kohdattiin jos jonkimoisia, suurin osa ohitettiin sujuvasti, muutaman kanssa pysähdyttiin hetkeksi, ensin kauempaa muutaman sanan vaihto taluttajan kanssa ja vasta sen jälkeen pysähdyttiin nuuhkimaan. Paluumatkalla yksi Bichon frisé-tyttö oli Egon mielestä tooosi ihana, narttukin piti Egosta mutta osoitti sen juoksemalla innokkaana ees taas. Kun kumpikin oli hihnassa, ja olimme vielä sellaisessa paikassa missä ei koiria uskaltanut vapaaksi päästää (vilkas tie vieressä) niin koitimme sumplia hihnojen kanssa. Kumpikin pääsi nuuhkimaan toista kunnolla ja kokoerosta huolimatta yhteinen sävel löytyi heti. Jännää muuten että Egolla ainakin toisten koirien kiinnostavuus ei ole mitenkään koosta kiinni. Sekä isoja että ihan pieniä koiria ollaan kohdattu, mutta mitään kaavaa ei tunnu kiinnostavuudessa olevan. Mikä tietty on hyvä asia! Ainoastaan kovasti rähjääviä koiria Ego varoo ja katselee kummissaan. Tiistain lenkillä tapahtui nuuhkimisen lisäksi toinenkin epätavallinen juttu - Ego kävi kakalla jossain muualla kuin kotipihalla! Heh, pienet on ilot koiranpennun omistajalla! Yllättäen loppuilta sujui Egon osalta aika horroksessa...