Kuvaustulokset

Itse influenssan kourissa kotona, mutta piristäviä uutisia saapui sähköpostilla kennelliitosta:
Kyyynärät kummatkin 0, mutta vasen lonkka oli laskenut B:ksi, toinen pysyi A:na. Mutta siis hienoa silti! Saatteessa oli maininta että oikea kyynärpää on rajatapaus, mutta... jee!
Myös silmälausunto on jo netissä, kohta varmaan noi lonkat ja kyynärätkin.

Nyt sohvalle takaisin... Ego on alkuperäisen suunnitelman mukaan hoidossa Kimin vanhemmilla, ihan hyvä koska tässä kunnossa musta ei oo lenkittäjäksi. Eilenkin Ego ihmetteli miksi makaan sohvalla koko päivän. =(

Kuvauksissa

Eilen käytiin vihdoin ottamassa Egosta kuvia: Ensin tutkittiin silmät ja sitten otettiin röntgenkuvia. Paikka ja eläinlääkäri olivat meille uusi tuttavuus (Tikki, Pakilassa), mutta Egoa ei uudet paikat jännitä, uteliaana se vaan vouhottaa menemään.

Odotushuoneessa Ego punnittiin (38.8kg!!!) ja laitettiin myös Egon silmiin tipat, ja hetken vaikutusajan jälkeen päästiin silmätutkimukseen. Kimi piteli Egoa kiinni ja lääkäri tutki silmät. Silmät oli kunnossa, eli mitään ei löytynyt. Sitten Ego sai rauhotuspiikin ja mentiin odotushuoneeseen ...hmm... no odottelemaan tietty. =)
Pikkuhiljaa alkoi aine vaikuttaa, vielä kun pää jo painui maahan, piti skarpata ja haukkua kovasti kun joku tuli huoneeseen... =) Kun Ego oli ihan veltto, ell ja Kimi kantoivat Egon röntgenhuoneeseen, minne minä sitten jäin avuksi. Ensin otettiin lonkkakuvat selällään, minä kiskoin etujaloista ja lääkäri takajaloista. Kyynärpäät sitten kyljellään. Ell kävi tarkistamassa kuvat jonka jälkeen otettiin vielä yksi lonkkakuva lisää. Sitten herätyspiikki ja Egon kantaminen odotushuoneeseen. Aika nopeasti alkoi pää nousemaan ja sitten olikin jo kiire kotiin. Ego piippasi koko kotimatkan ja vielä kotonakin. Kuola vaan valui kun reppana seisoi pystyssä ja tuijotti katse lasittuneena jonnekin. Pari kertaa piti komentaa maahan kun ei hommassa tuntunut olevan mitään järkeä tai suuntaa. Ei tarvinnut kauheasti neuvotella iltalenkille lähdöstä kun toinen reppana oli ihan veto veks. Kotona oltiin siis seitsemän aikoihin ja joskus puoli 11 illalla iski Egolla nälkä ja melkein koko kupillinen hävisi vauhdilla. Tänä aamuna ruokakuppi olikin tuttuun tapaan taas tyhjä, ja koirakin taas oma normaali, aamu-uninen, itsensä. =)
Ja niin ne tulokset... Silmät siis terveet, lonkat lähti A:na ja kyynärpäät 0/?... eli nollat kai, mutta toinen (oikea) kyynärpää oli vähän epäselvä, toivotaan että on myös o tai korkeintaan 1. Niin ja toivotaan että tulokset pysyy...

Ja kuvassa siis vasemmalla Ego, oikealla isänsä Gregor ja keskellä poseeraa Amanda. =)

Kuulumisia pitkästä aikaa

Jopas taas on aikaa vierähtänyt!
Näytelmät ovat ohi tältä vuodelta, ja ollaan vähän treenailtu agia, ja vietetty ihan normaalia arkista elämää (kuten sohvalla makoilua, kuva oikealla).
Pupuja täällä espoossa piisaa, niin rusakoita kuin kanejakin, ja Ego mokoma on niitä päässyt jahtaamaan ihan liian usein. Iltalenkeillä joutuu pysyttelemään valaistuilla reiteillä ja ollaan käyty välillä koirapuistossakin. Tuttavuutta on tehty niin huskynartun kuin dobberin pennun kanssa. Egon tyyli vaan on joistain koirista vähän pelottava: Sisään aitaukseen hirmuisella uholla, nuuhkimaan sentin päähän toisesta. Sitten kun on nuuhkaistu, ei yleensä muut kiinnosta.
Vatsan kanssa on viime aikoina ollut ongelmia, välillä joutuu öisin päästämään herraa takapihalle moneenkin otteeseen. On kokeiltu tehobaktit ja riisit mutta

pysyvää rauhoittumista ei olla vielä saavutettu. Seurantaa, seurantaa...

Tänään sunnuntaina, 1.11. käytiin katsomassa ihanaa Weissen Lindenhofin laumaa. Dai joutui pysyttelemään sisällä,

mutta Ego pääsi riehumaan muun lauman kanssa ja oli kyllä super-kivaa! Grego-iskä rähähti pojalleen aluksi pari kertaa, ja sen jälkeen Ego kiersi isipapan kunnioittavan välimatkan päästä. =)


Lopuksi pääsimme sisälle katsomaan reilun kuuden viikon ikäisiä pentuja, ihan mielettömän suloisia. On vaikea uskoa että Ego, joka nyt vielä on ottanut vähän massaa, olisi joskus ollut noin pieni! Egon mielestä pennut olivat vähän pelottavia ja epäilyttäviä, kerran piti vähän murahtaakin kun mokomat koittivat kiivetä aidan yli... =)