Kun matto vedetään jalkojen alta...

Niin vaan asiat muuttuu hetkessä...
Syksyllä on ollut kaikenlaista ikävää ja tylsää Egon kanssa; ensin oikeasta silmästä löydetiin alkava pannus ja sitten kutinaa korvissa ja iholla. Pahin jäi viimeiseksi.
Tiistai-illan lenkillä Ego lähti taas pupun perään, mutta hypättyään ojan yli alkoi koira ulvomaan tuskasta ja pitelemään oikeaa etutassua ilmassa. Tassu lähti nopeasti turpoamaan. Soittokierros päivystyksiin tuotti vastaanottoajan Aistiin. Ego rauhoitettiin ja kuvattiin. Päivystävä eläinlääkäri ei löytänyt murtumaa mutta halusi vielä aamulla näyttää kuvia ortopedille. Keskiviikkona, 30.11., ortopedi katsoi kuvat ja halusi uudet kuvat missä jalkaa taivutettaisiin. Kimi vei Egon päivällä uudelleen Aistiin ja Ego-reppana rauhoitettiin kuvausta varten uudelleen. Ortopedi totesi uusista kuvista ranneluiden sirpalemurtuman. Konservatiivisella hoidolla ei saavutettaisi tuloksia vaan suosituksena on leikkaus missä Egon ranne jäykistetään. Tämä tarkoittaa sitten sitä että agility on ohi Egon kohdalta. Ja kaikki pk-lajit mihin liittyy hyppy.
Egon jalka laitettiin pakettiin niin ettei jalka pääse liikkumaan. Pari kertaa päivässä myös tulehduskipulääkettä. Tällä hetkellä näyttää siltä että toinen etujaloista olisi puuta ja liikkuminen paketin kanssa on klenkkaamista. Ke 7.12. käydään vaihtamassa jalan siteet ja leikkaus on tiistaina 13. joulukuuta. Siitä alkaa sitten toipuminen kohti tilannetta missä Ego voi kävellä ja juosta ilman kipuja.
Surettaa kovasti. Omasta puolesta, itsekkäästi, ihanan ja koukuttaneen harrastuksen lopetus, mutta enemmän Egon puolesta. Jalka on varmaankin kipeä ja on kummallista kävellä paketilla. Jännittää leikkauksen jälkeinen toipuminen. Laitoin tänään kasan kysymyksiä leikkaavalle lääkärille (Silvia Jauernig, saksalainen ortopedi), ehkä sieltä selvenee vähän.