Oho!

Oho! Niin se aika vaan hurahtaa! Reilu pari viikkoa hupsahti ennenkuin saan aikaiseksi taas naputella tekstiä tänne... Pahoittelut! Kesäkiireitä... =)

Juhannusviikon tapahtumista voisi poimia esiin maanantain 16.6.... Aamulla töihin lähtiessäni jäi Kimi nukkumaan sänkyyn ja Ego sohvalle. Sen verran oli väsy koira edellisen päivän riehumisesta Ellin kanssa, ettei sohvalta liikahtanutkaan sinä aikana kun tein töihinlähtöä. Riitti kun kävin pari kertaa rapsuttelemassa ja paijaamassa sitä sohvalla. =)
Kimin lähdettyä töihin, Ego oli iltapäivän yksin kotona ja palatessani viiden maissa kotiin herra kolisteli jakkaroiden takaa antennipiuhan järsimispuuhista iloisena moikkaamaan. Lisäksi Egolla oli kai ollut nälkä koska myös seinä oli maittanut... (kuvassa)
Koska illalla olimme menossa yhdessä Kimin kanssa pelaamaan salibandyä, nakitin Minnan vielä pitämään Egolle seuraa siksi aikaa - näin vältyttiin lisätuhoilta... =) Ego oli tietty kävelylenkillä käyttäytynyt esimerkillisesti!

Ke 18.6. oltiin illalla Nurmijärvellä moikkaamassa viime kesän hääparia, Hannaa & Anttia. Ego käyttäytyi kylässä nätisti, aikaa tosin otti että malttoi rauhoittua, mutta mielestäni silti hyvä suoritus - ei sohvalle yrittämistä eikä hepulikohtausta! =)

Juhannuksena Ego oli aatosta sunnuntaihin Kimin vanhemmilla Lippajärvellä hoidossa. Saimme Kimin kanssa ainutkertaisen mahdollisuuden lainata mahtavaa asuntoa Sysmässä järven rannalla ja kutsua sinne kavereita mukaan. Isäntäväen koira, Otto, alkaa olemaan jo sen verran iäkäs kaveri, että meidän villi pentu olisi varmaan kiusannut sitä ihan liikaa. Niinpä ainoa vaihtoehto oli jättää Ego hyvään hoitoon Lippajärvelle. Sydäntä särki jättää meidän "pikku vauva" pariksi yöksi, mutta toisaalta sitä tiesi että Ego on hyvässä hoidossa ja pääsi riehumaan joka päivä Zicon kanssa. Iltaisin Kimin äiti oli pakannut Egon autoon ja tullut meille nukkumaan, näin oli Egollakin hyvä tilaisuus nukkua rauhassa ja ladata akkuja seuraavaan päivään. Vinkuna sunnuntaina kun taas kohdattiin oli kyllä arvattavissa... =)
Kaikki oli tosiaan mennyt hyvin ja loppua kohti koirat olivat hieman hiljentäneet riehumista, Egohan tosiaan oli kunnon kakaran tavoin kiusannut taas Zicoa, kunnon riiviö (söpö sellainen!)!!

Juhannuksen jälkeen oli Kimillä vielä kolme päivää vapaata ja minun niistäessäni iltaisin, Kimi lenkitti Egoa. Tiistaina käytiin taas eläinlääkärillä, tällä kertaa hakemassa rabies-piikki. Lääkärissä oli taas kivaa, ainoa vaan että siinä omakotitalon pihapolulla pitää aina nostaa niskakarvat pystyyn! =)
Tuo niskakarvojen pystyyn nostaminen on hassu juttu, ilmeisesti joku haju sen laukaisee, lähellä siis ei tarvitse olla ketään/mitään elollista. Hurjan näköinen kaveri Ego kyllä on kun karvat on pystyssä häntään asti! Joskus lenkillä jotkut koirat tai ihmiset saavat saman reaktion mutta ei muuta. Ei siis korvien luimistelua eikä haukkumista eikä pysähdystä kävelyvauhdissa. Vain karvat nousee pystyyn yhtäkkiä. Jos se on joku tahdoton/tiedostamaton reaktio, tuntuisi hassulta alkaa toista kieltämään. Eri asia jos alkaa rähjäämään!

Kenkien suhteen pakko alkaa olemaan tarkempi. Viime viikolla Ego söi toisen ballerina-kenkäni ja sunnuntaina meni sohvalla torkkuessani pari nahkaisia kävelykenkiä. Tietenkin niistä neljästä lattialla olleesta kenkäparista piti rouskutella ne kalleimmat, uusimmat ja nahkaiset... Kuka sitä nyt vanhoja lenkkareita haluasi syödä!?! Kiukutti kyllä tuho, onneksi sain Egon "verekseltään" kiinni joten ei jäänyt sillekään epäselväksi miksi olin vihainen. Vaikeinta on tosiaan kiukun jälkeen leppyä aika nopeasti koska eihän koira-raasu kauaa muista miksi olen kiukkuinen. Onneksi tämän "kenkiensyömisepisodin" jälkeen oltiin jo aikaisemmin sovittu että mennään kylään, joten sekin sitten rauhoitti meikäläisen hermoja ja Egonkaan ei tarvinnut kauaa minua lepytellä. Pakkasin tosiaan Egon autoon ja ajettiin sakemanni-Lulun luo. Kolmetuntisen vierailun ajan koirat jaksoivat riehua pientä sisällä tapahtunutta rauhoittumista lukuunottamatta. Hirmuinen läähätys koko ajan ja vettä kului! Lulun kanssa on Egon mukava juosta, ovat lähes samankokoisia ja leikkityyli on tosiaan samanlainen. Kivaa oli vaikka kotona sitten väsyttikin! Sovittiin Lulun emännän, Johannan, kanssa että koitetaan saada aikaiseksi lenkkiä koirien kanssa ja samalla harjoitella yhdessä perustottis-juttuja!

Eilen maanantaina oltiin koko lauma, minä & Kimi & Ego, yhdessä reilun tunnin metsälenkillä, ja osan lenkistä Egoa pystyi pitämään vapaana. Muutamia kertoja kokeiltiin piiloon menemistä, eli yleensä minä loikkasin Egon huomaamatta piiloon korkeaan heinikkoon tai puun taa ja sitten Kimi yllytti Egoa etsimään. Kivaa oli! Aika helppoa hakuahan se oli kun oli suoraa polkua kuljettu, mutta vähän enemmän Ego etsi pää ylhäällä ilmaa nuuhkien kuin nenä maassa. Kivaa oli tosiaan, näitä lisää ja pikkuhiljaa haastetta mukaan!