Elokuun pikapäivitys

Heinäkuu hurahti lomaillen - oltiin kerrankin Kimin kanssa samaan aikaan 4 viikkoa lomalla. Pari viikkoa oltiin reissussa Egon kanssa, reitti kulki Espoo-Vaasa-Hailuoto-Vuokatti-Jyväskylä-Espoo. Koiran kanssa reissatessa on kiva pitää päivän ajomatka jokseenkin kohtuullisena. Egon kanssa on ihan helppo matkustella, ei se ole hotellissa moksiskaan, ja yleensä lemmikkihuoneet ovat sijainniltaan rauhallisia. Reissu otettiinkin ihan loman kannalta Egonkin kanssa, oltiin vaan ja lenkkeiltiin metsässä (pääasiassa Kimi kun Hannalla meni nivelside toisesta jalasta just ennen matkaa) ja Ego pääsi uimaan lähes joka päivä. Jaksaa sitten taas treenailla kun vähän lomailee! =)

Agilityssä käytiin siis (reissua lukuunottamatta) läpi kesän elokuun puoleen väliin asti. Nyt sitten 1,5 kk:n tauko ja onneksi päästiin taas talvikaudeksi mukaan treeniryhmään.
Tottis ja jälkitreenit käynnistyvät ihan lähiaikoina, toki vähän tottista tulee otettua joka päivä... Tän hetken haasteena on liikkeestä istumaan ja maahan meno... Mutta kieltäydyn ottamassa stressiä, enköhän saa vinkkejä kun treenit alkaa!

Päivitystä pitkästä aikaa

Ahkera bloggaaja tosiaan... NOT!

Laitetaan alkuun vanhoja kuvia maalis-huhtikuun vaihteesta...

Kimi oli mukaan agilitytreeneissä Juvanmalmilla, mutta se ei aina tuntunut kovin fiksulta päätökseltä kun Egon piti keskittyä treenaamisen lisäksi myös Kimin vahtimiseen... =)

Nyt agitreenipaikka on jo vaihtunut ulkoilmaan, Klaukkalaan. Ulkona treenataan elokuun puoleen väliin asti ja sitten muistaakseni syyskuussa siirrytään pienen tauon jälkeen taas sisälle.

Työkiireitteni takia Kimi joutui ensimmäiselle agitunnille taannoin ja oli siellä kai kuitenkin jotain saatu aikaan... Ainakin Kimi oli kuuleman osannut hypätä esteen yli. =)

Jälkitreeneissä ollaan myös oltu pari kertaa, omatoimisten jälkien teko vaan on luvattoman huonolla mallilla... =(

Tänään oltiin Iinan, Donnan & Lunan kanssa Nuuksiossa brunssilla... Kolme tuntia vierähti hyvän seuran ja hyvän ruoan kanssa. Ego heitti talviturkkinsa (vai -karvansa?) vihdoin viimein ja uiskenteli Donnan kanssa järvessä. Oli tosi kivaa, hyttysetkin hävisivät nuotion savun ansiosta. Nyt maha täynnä Egon seuraksi päikkäreille... =)

Kyläilyä

Sattuneista syistä jouduin jättämään salibandyturnauksen väliin viikonlopulta ja tyhjään rakoon sopi loistavasti jo pidempään suunnitelmissa ollut Pernajan vierailu. Tehtiin treffit isolle pellolle lähelle merenrantaa. Vaikka lapsia oli mukana 6, ei Ego ollut moksiskaan, tosi ihanaa kun saatiin "lapsi-siedätyshoitoa"! Martalle Ego ei lämmennyt, Martan sitkeistä yrityksistä huolimatta. =) Siis hyvin toimeen tulivat - Ego vain kohteli Marttaa melkein kuin ilmaa... aika cool jätkä siis. Suloinen Manu fanitti Egoa ja yritti reippaasti pysyä isompien mukana.

Kummassakin ryhmäkuvassa Ego johtaa joukkoa, sitten Martta ja viimeisenä pikku-Manu.

Sunnuntai-aamuna ajeltiin vielä Egon kanssa lenkille Iinan ja Lunan kanssa, Donna ei juoksujen takia päässyt mukaan. Ego ja Luna tulee hyvin toimeen keskenään, toivottavasti Egokin saa Lunasta edes vähän virtaa pois, toisinpäin homma toimii kyllä: Taas oli kotiinviemisinä aika raato koira jolle ruoka maistui. =)

Ego 3v.

Aika kuluu hurjaa vauhtia ja meidän komistus täytti tänään jo 3 vuotta! Synttärien kunniaksi oli tarjolla Koirakakkua, Citymarketin pakastealtaasta. Hyvältä näytti maistuvan kun hävisi lautaselta kovaa vauhtia... Vielä on puolet kakusta jääkaapissa odottamassa... =)


Joulu ja uusivuosi hurahti vauhdilla, uimaan ei olla tänä vuonna päästy/ehditty, mutta agilityssä ollaan käyty kiltisti joka viikko.
Reilu viikko sitten treffattiin Iinan laumaakin. Toisessa kuvassa Ego ja Donna jahtaa Lunaa ja toisessa kuvassa Ego ja Donna.

Hankittiin perheeseen uusi kamera ja nyt sitä sitten innolla testaillaan. Tässä muutama Kimin otos meidän lähiniityltä. Ihanaa kun saa nyt kunnon kuvia otettua ja kunhan taidot kehittyvät niin jälki varmasti tästä paranee.
Alkuvuodesta Egoa vaivasi taas (jo helpottanut) korvatulehdus mutta kun katsoo mitä se lumessa puuhaa niin onko se nyt ihme että korviinkin menee kasa lunta... =)

Messarissa

Sunnuntaina 12. joulukuuta oli minulla ja Egolla aikainen herätys (noin normiviikonloppuun verrattuna) - jo kuuden jälkeen soi kello ja käytiin pienellä aamulenkillä kotikulmilla. Sitten pakattiin koira ja häkki autoon ja nokka kohti messaria. Hallissa sisällä oltiin vähän ennen kahdeksaa, eli juuri ennen pahinta ruuhkaa. Häkki pystyyn ja hyvin ehdittiin "haistelemaan ilmaa" ennen kehän alkua. Junnu-uroksia oli 13, nuoria 3 ja avoimessa luokassa äijiä oli 9 ( ja valioluokassa 5). Ego sai pinkin nauhan ERI:n merkiksi, ja kilpaluokassa sijoitus oli kolmonen, Nessun viedessä voiton ja Joke oli kakkonen.
Ego käyttäytyi oikein mallikkaasti ja saatiin hyvä arvostelu:

"Oikeat rungon mittasuhteet omaava vahva maskuliininen uros. Voimakas kallo-osa. Hieman löysiä huulia. Riittävästi kulmautunut edestä. Upea pitkä rintakehä. Tiivis ylälinja. Erinomainen lihaskunto. Oikea karvapeitteen laatu. Hieman pitkät etukäpälät. Hyvä leveä reisi. Hyvä huuli-pigmentti. Liikkuu tasapainoisesti sivulta."

Urosten jälkeen kehän valtasivat nartut, joita oli paikalla vähän päälle 30. Kimi saapui paikalle julkisilla ja pakattiin häkki ja ostokset Kimin matkaan. Ego oli jo vähän sitä mieltä että voisi lähteä myös Kimin mukana pois mutta rauhoittui sitten katselemaan tyttöjä. Etenkin Pimu oli Egon mieleen, harmi että on siskopuoli (= Egolla ja Pimulla sama äiti). Narttujen jälkeen oli vihdoin vuorossa kasvattajaluokka. Weissen Lindenhof vei voiton ja sai kunniapalkinnon ja hyvät arvostelut. Kuvassa vasemmalta Pimu (siskopuoli), Emily (sisko), Ego, Indy (isosisko) ja Amanda (siskopuoli myös, sama isä).

Kasvattajaluokan jälkeen suunnistimme Egon kanssa Pasilan asemalle ja hyppäsimme junaan. Ensimmäistä kertaa, eikä siinä ollut mitään kummallista Egon mielestä. Ego jakeli vastapäätä istuneelle miehelle valkoisia karvoja polviin kotiinviemisiksi ja kun saatiin vähän enemmän tilaa niin Ego heittäytyi lepoasentoon silmät lurpottaen. Espoon keskuksessa bussia odotellessa testattiin vielä liukuportaatkin, ne oli vähän hassut, mutta ylös asti päästiin. Bussin saapuessa oli "vaunupaikat" jo varattu, joten kuski ystävällisesti opasti meidät kuskin takana olevalle sokeiden paikalle mistä ikkunan vieressä olevan istuimen sai ylös niin että Ego sai siitä hyvän paikan matkustaa. Kun vihdoin päästiin kotiin, oli Egolla kamala nälkä, ja ruoan jälkeen herra sitten vetäytyi -ansaitusti- makuuhuoneen rauhaan lepäämään. =)

Näyttelysuunnitelmia ei tällä hetkellä ole, jatketaan agilityn treenailua ja odotellaan kevättä ja jälki- ja tottistreenien jatkumista. MH-luonnekuvaukseen kun onnistuisi saamaan paikan ja sitten luonnetestin uusiminen ovat ensi vuoden asioita. Ehkä myös BH-koe, katsotaan. Olemme myös mukana valkoisenpaimenkoiran DLA-monimuotoisuustutkimuksessa, missä kartoitetaan valkoisenpaimenkoiran tilannetta geneettisen monimuotoisuuden osalta.

Talvi tulikin jo!

Jälkitreenit jäivät talvitauolle marraskuun alkupuolella. Viimeisissä jälkitreeneissä Ego työskenteli taas tunnollisesti. Olin jättänyt kepin kokeeksi jäljelle, mutta se jäi Egolta huomaamatta. Tosin asiaa saattoi vaikeuttaa ojan ylitys vähän ennen keppiä. Mutta sama into jäljelle aina, on se vaan niin kivaa puuhaa!!! Jälkiohjaajan jäätyä lomalle, käytiin vielä kerran muutaman ryhmäläisen kanssa Histassa tekemässä jälki ja esineruutua. Tarkoitus oli käydä enemmänkin mutta lumentulo yllätti. 16.11. pyryn jälkeen jäi lumi maahan ja pakkanen kiristyy joka päivä ja luntakin tulee lisää. Egohan nauttii lumesta, juoksee hangessa ees taas, popsii pari kiloa lunta ja kahlaa aina syvimmässä kohdassa... Ja onhan tuo lumi kivempaa kuin kurasää lenkkeillessä!

Agilityssä ollaan käyty viikottain ja on sekin vaan niin kivaa! Ohjaaja-Ullan ehdotuksesta on Ego käynyt nyt myös fysioterapeutilla, joka totesi ensimmäisellä kerralla koiran lihasten olevan aika jumissa. Nyt on vähän jumppailtu kotona ja treeneissä on "ähinä" hypyissä selvästi vähäisempää. Keskiviikkona käytiin taas fyssari-Petran luona kolmannen kerran ja tilanne oli selkeästi parempi kuin alussa. Ego on kyllä oikea piipittäjä, koko ajan pitää piipata. Paitsi kun käsittely tuntui niin hyvälle että laittoi silmät kiinni ja nautti olostaan. Mutta heti perään piip-piip taas.... =) Seuraavan kerran sitten jumppaillaan Petran luona tammikuussa ja kotona aina kun jaksetaan/ehditään/muistetaan (vähän sama kuin omien venyttelyjen kanssa, heh).

Yksi uimakerta meiltä jäi välistä kun Ego tod näk pupua jahdatessaan sai toiseen lapaansa pienen reiän, eikä sitten uskallettu viedä koiraa altaaseen missä pöpöjä kuhisee. 13.11. päästiin taas uimaan, tällä kertaa mukana oli Indy, Dai ja Roy. Kivaa oli taas! Ostin ennen uimista uuden vesilelunkin, mutta Ego ei lelusta piitannut, vanha frisbee on ykkönen... Indy sen sijaan ihastui leluun ja tehtiin siitä kaupat Hannelen kanssa. =) Roy ja Ego vähän ärhentelivät altaan reunalla mutta kerta-ärähdykseen sekin jäi. Kuvissa Ego ja lemppari-vesilelu ja toisessa kuvassa Ego ja Indy kisaamassa altaassa. =)

Messarin aikataulutkin ilmestyivät - kehä alkaa su 12.12. klo 9:00 ja valkkareita on ilmoitettu yhteensä 66! Tarttis varmaan harjoitella? Tai ainakin kaivaa häkki esiin varastosta...

Treenailua talvea odotellessa

Syksy on täydessä vauhdissa ja ollaan päästy jo jälkitreeneihin ja tottistreeneihinkin. Jälki on kyllä kivaa sekä minun että Egon mielestä ja nyt on pidennetty jälkeä ja sisällä harjoiteltu keppien kanssa. Olisi kiva testata hoksaisiko Ego kepin jäljeltä "luonnostaan" vai pitääkö harjoitella pienemmissä palasissa, mutta ehkä vielä treenataan vähän lisää... =)

Sisäuimakausi avattiin sunnuntaina 3. lokakuuta yhdessä Sissi- ja Indy-siskojen kanssa ja Amanda oli myös mukana. Uimista olisi tarkoitus jatkaa kolmen viikon välein läpi talven, toivottavasti saataisiin aina järjestymään! Kuvassa Ego rakkaan uima-frisbeen kanssa.

Agilitykausi alkoi ulkotreeneillä lokakuun alussa, tällä viikolla päästiin testaamaan uutta Sporttikoirahallia Juvanmalmille ja siellä olisi tarkoitus treenata huhtikuun loppuun asti. Ego oli ekoissa sisätreeneissä vähän kummissaan paikasta ja alustasta ja uusista treenikavereista, Ullalle haukkuminenkin jäi kun oli sentään jotain tuttua ja turvallista paikalla. =) Umpitunnelia kokeiltiin ensimmäistä kertaa, mutta se oli Egon mielestä hurjan pelottava, kahiseva ja epäilyttävä, joten sen osalta harjoitukset jatkuvat vielä.