Update

Kiitos, onpa hauska huomata että blogia käy joku lukemassa, kiitos siis viestiä jättäneille ja muillekin lukijoille.

Egon paraneminen etenee. Avohaavat ovat umpeutuneet ja antibioottikuuri lopetettiin alkuviikosta. Nyt koitetaan syöttää Previcoxia 2-3 päivän välein puolikas tabletti, koska kipulääke selvästi parantaa Egon fiilistä ja jalan käyttöä. Valitettavasti nuo kipulääkkeet ärsyttävät mahaa sen verran että syötetään avuksi vielä Antepsinia ettei vatsa pääsekään ärtymään.

Muotti ortoosia varten on lähetetty Hollantiin ja toivotaan että saadaan se tammi-helmikuun vaihteessa. Nyt mennään viikko kerrallaan, käydään välillä vaihtamassa paketti uuteen ja tarkistetaan ettei haavaumia tai muuta yllätystä pääse pakettiin syntymään.

Tänään käytiin Aistissa vaihtamassa paketti kun lumi-loskakeli oli saanut paketin pari kertaa kastumaan aavistuksen, mutta onneksi kaikki oli edelleen kunnossa. Haavat ovat parantuneet hienosti, iho on sen sijaan kovilla. Tänään putsattiin jalkaa oikein kunnolla ja kuivateltiin perään. Nyt kun karvat ovat alkamassa palailemaan jalkaan, nuo haavamöhnät varmaan kutittivat lisää paketissa mutta nyt saatiin siisti jalka pakettiin. Cortavance ja Vetramil auttavat myös ihon jaksamista. Ja kyllä Egokin tykkää puhdistuksesta, takajalka vipattaa örinän kera aina kun jalkaa kunnolla puhdistaa tai rasvaa lääkärillä... =)

Samaisella käynnillä huomasin valkoisia länttejä Egon housuissa ja lähempi tarkastelu kertoi että karvatuppojahan sieltä irtoili... Kotona otettiin kunnon kampaus/harjaus ja kuvassa näkyy kuinka hirmuisesti pieni operaatio sai karvaa irtoamaan. Meinaakohan Ego että karvat voi nyt jo vaihtaa kun ei talvi tule kuitenkaan?

Mitäs muuta...
Ensimmäinen fyssarikäynti tehtiin juuri ennen uutta vuotta ja kyllähän Egolla selkä oli jumissa ja samoin leikattua jalkaa pitäisi venytellä enemmän. Mutta ei mitään vakavaa ja Ego oli taas nauttinut fyssari-Petran käsittelystä välillä silmät kiinni... =)

Uusivuosi vilahti vauhdilla ohi, tänä vuonna Ego ei ensimmäistä kertaa ollut mukana ampumassa raketteja. Syynä vain ja ainoastaan se että turvallinen ampumispaikkamme on sen verran kaukana ettei haluttu rasittaa Egoa liian pitkällä kävelyllä. Pari kertaa käytiin ulkona pienellä kävelyllä paukkeen alettua mutta eipä Ego tänäkään vuonna edes korvaa heilauttanut paukkeen tai välkkeen suuntaan. Hyvä näin, kyllä meillä on edelleenkin paukkuvarma koira.

Blogin suhteen varmaan nyt hiljaisempaa taas hetken, odotellaan kun päästään lastasta eroon... Sitten otetaan uudet röntgen-kuvat ja siirrytään käyttämään meidän uutta uniikkia tukea mikä Hollannissa on nyt työn alla. =)

Ohi on ja kotona ollaan

Nyt on sitten leikkaus takana ja Ego kotona. Ma 12.12.11 leikkauksen piti olla aamupäivällä, mutta hätätapaukset siirsivät Egon operaation iltapäivälle. Maanantaina illalla sovittiin lääkärin kanssa että Egon on parempi jäädä yöksi tarkkailuun ja kotiuttaminen sovittiin tälle päivälle, ti 13.12.11 klo 15:30. Olin innoissani paikalla jo kolmen jälkeen (Kimi oli valitettavasti töissä) ja käytiin lääkäri-Silvian kanssa leikkausta läpi.
Kaikki oli mennyt leikkauksessa hyvin ja operaatio oli onnistunut. Röntgenkuvissa näkyi metallilevy ja kasa ruuveja. Egon takajalasta on ajeltu karvat ja takajalasta otettu luuydinnestettä. Eli siis tarkemmin: rannenivelestä on poistettu kaikki rusto, jolloin luut pääsevät luutumaan yhdeksi luuksi levyn alle. Luun paranemisen nopeuttamiseksi on haavaan lisätty luuydintä säärestä. Sirpalemurtuman lisäksi myös rannenivelen nivelsiteet olivat revenneet. Kuten kuvasta näkyy, on leikatun jalan "kainalossa" kipulääkelaastari, vielä torstain alkuiltaan asti. Myös leikattu jalka on ajeltu ja toisessa etujalassa myös pieni karvanpoisto ilmeisesti tipan takia.Leikatussa jalassa on lasta tukena ja suojana noin kuuden viikon ajan. Mikäli herkkä iho kestää (peukut pystyyn!!!). Ensimmäinen "paketin" tarkistus on perjantai-aamuna ja siitä eteenpäin vähintään kerran viikossa. Lastan poiston jälkeen otetaan kontrolli-röntgen ja arvoidaan paranemista ja voidaanko liikuntaa lisätä. Nyt ohjeistus on että seuraavat 2-3 kuukautta Egoa ulkoilutetaan vain hihnassa. Alkuun vain 5 min lenkkejä 6-8 kertaa päivässä. Positiivista on että Ego on heti alusta lähtien alkanut käyttää jalkaa vaikka varmaan kummallista ja ehkä kipeääkin tekee.
Parin viikon päästä kun turvotus on laskenut otetaan Egon jalasta valos jäykisteen/tuen malliksi. Välillä lääkäri puhui raudoista, mutta nyt hoito-ohjeessa puhutaan jäykisteestä. Anyway - jostain paranemista helpottavasta tuesta on kyse kuitenkin. Tuo muottivalos lähetetään Hollantiin missä tehdään Egolle oma yksilöllinen tuki noin neljässä viikossa. Eli ajoitus ilmeisesti siten että kun lasta otetaan pois, tulee tilalle toisenlainen tuki. Ja siis röntgen siihen väliin.
Lääkityksenä Egolla on 10 päivän Synulox-antibioottikuuri, 2 tablettia 2krt päivässä. Lisäksi tulehduskipulääkkeenä Previcoxia kerran päivässä 1 tabletti. Onneksi saatiin Previcoxiin resepti etukäteen, oli nimittäin Hgin keskustan Yliopiston Apteekissa peräti 1 paketti lääkettä, eivätkä kuulema enempää varastossa pidäkään. Tilaamiseen menee pari päivää. Juu ja niin sitten siis Egolla se kipulääkelaastari torstai-iltaan asti.
Rahaa kului vähemmän kuin pelättiin, Tapiolan vakuutusrahat onkin sitten kyllä käytetty maaliskuun loppuun asti... =) Lisäkustannuksia tulossa vielä tuesta ja tarkistus-röntgenistä yms., mutta se on vaan rahaa, tärkeintä on saada Ego taas kuntoon ja ehkä voisi jopa ottaa paranemisen ja kuntoutuksen tavoitteeksi "Ego rantakuntoon kesäksi 2012"!

Huomenna...

...edessä vihdoin leikkaus. Jännittää Egon puolesta... =) Mutta siitä se paraneminen sitten alkaa.

Perjantaina 9.12. joutui Kimi taas käymään Aistissa Egon kanssa kun huomattiin Egon alkaneen taas nuolla pakettia. Viikonloppu mentiin sitten ilman lastan tukea ja Egon liikkuminen väheni entisestään. Syy ettei lastaa pidetty, johtui jalkaan tulleista haavaumista joille annettiin nyt "ilma-hoitoa" kun maanantaina jalka kuitenkin menee pakettiin. Ja kamalasti pahempaan kuntoonkaan jalka ei sisätiloissa pienessä asunnossa rauhallisesti ottaen voi mennä. Nyt oli siis korttelin ympäri -lenkitkin kielletty ja vain takapiha sallittu. Tramalia annettiin vähän kolmella jalalla klenkkaavalle potilaalle. Ja lääkäriltä saatiin rasvaa "rystysissä" oleviin haavoihin.
Oheisessa kuvassa siis oikealla oleva terve jalka ja vasemmalla "hieman" hullusti taipunut ja haavaumilla oleva murtunut jalka.
Palataan asiaan leikkauskuulumisten merkeissä...

Kohti leikkausta

Tapahtumia onnettomuuden jälkeen sen verran että kipulääke Rimadyl ei sitten sopinut Egon vatsalle - tuloksena oli ripulointia ja myös oksentelua. Lauantaina 3.12. saimme uudeksi lääkkeeksi Tramalia, joka on siis ihmisten (kolmio-)lääke. Lisäksi reseptivapaata (ihmisten) lääkettä, Ranitidinia, vatsan rauhoittumiseen. Vatsa onneksi rauhoittui jo vuorokaudessa, Tramalin annostus tuotti hankaluuksia - koirasta kun ei ole ihan kauhean helppo nähdä milloin sattuu ja milloin ei. Lääkärin ohjeistus antoi myös aika paljon liikkumavaraa: 2-3 kertaa päivässä 1-2 tablettia. Just. Eli 2-6 tablettia/päivä. Sunnuntai mentiin kolmella tabletilla, mutta huomattiin että klenkkaaminen lisääntyi ja nuoleskeli jalkaansa/sidettä.

Tänään maanantaina soittelin aamulla Aistiin ja saatiin iltapäiväksi tapaamisaika leikkaavan ortopedin, Silvia Jauernigin kanssa. Silvia yhdessä hoitajan kanssa vaihtoi Egon siteen, selvittiin ilman rauhoitusta onneksi. Pideltiin vaan kunnolla kiinni Egosta, stressasi raasu niin että tärisi. Paketti oli kostunut hieman alhaalta ja lasta painanut "varpaita", jonka takia Ego oli varmaan pakettia nuoleskellut. Jalka pääsi uuteen pakettiin ja pari kohtaa "varpaissa" sai extrapehmusteet. Saipa lääkäri nuolaisunkin vielä, kyllä Ego tietää että hyvää tarkoitetaan. Siteen vaihdon jälkeen katseltiin röntgenkuvia ja aukeni paremmin millaisesta murtumasta on kyse ja missä se on. Laittelen vaikka leikkauksen jälkeen kuvat tännekin kun saadaan ennen ja jälkeen -kuvat. Nähtiin livenä metallilevyt mitkä ranteeseen ruuvataan, tarkoitus on siis saada yhtenäinen luu ranteenkin kohdalle, jolloin ranne siis jäykistyy. Jos leikkausta ei tehtäisi, voisi jokainen askel olla Egolle kivulias, joten meidän mielestä leikkaus on ainoa vaihtoehto. Tärkeintä on kuitenkin saada Egolta kivut pois ja jos tulevaisuudessa pystyy kuitenkin kävelemään ja toivottavasti myös jollain tekniikalla juoksemaan niin ollaan onnellisia. Lääkäri suositteli myös eräänlaista kehikkoa ranteen ulkopuolelle. Toipumisaika tulee olemaan pitkä ja jos koko ajan jalassa pidetään sidettä/lastaa, voi se olla huono muutenkin hieman herkälle Egon iholle. Tuohon palataan vielä, lääkäri lupasi tutkia löytyykö Hollantia lähempää tekijää moiselle kehikolle. Kuulosti ihan fiksulle ajatukselle (hinnasta huolimatta).
Tällä hetkellä mennään eteenpäin ilman kipulääkettä, lääkäri totesi että parempi mitä vähemmän lääkettä ja olen ihan samaa mieltä. Kipua ei pitäisi tukevan jalkapaketin takia olla enää, turvotuskin oli laskenut paketin sisällä.
Ruokailua pitää kuulema myös muuttaa - kun runsaasti liikkuneesta ja harrastaneesta koirasta tehdään toipilasta, ei kulutus ole entisensä. Painoa ei kannata enempää kerätä, joten pitää alkaa tutustumaan runsaskuituisempiin vaihtoehtoihin.
Leikkausta myös aikaistettiin päivällä, nyt kalenterissa on varmuudella maanantai 12. joulukuuta, mutta pidetään peukut pystyssä että saataisiin leikkausaika tämän viikon perjantaille. Asia selviää vasta torstain aikana joten siihen asti jännitetään.

Kun matto vedetään jalkojen alta...

Niin vaan asiat muuttuu hetkessä...
Syksyllä on ollut kaikenlaista ikävää ja tylsää Egon kanssa; ensin oikeasta silmästä löydetiin alkava pannus ja sitten kutinaa korvissa ja iholla. Pahin jäi viimeiseksi.
Tiistai-illan lenkillä Ego lähti taas pupun perään, mutta hypättyään ojan yli alkoi koira ulvomaan tuskasta ja pitelemään oikeaa etutassua ilmassa. Tassu lähti nopeasti turpoamaan. Soittokierros päivystyksiin tuotti vastaanottoajan Aistiin. Ego rauhoitettiin ja kuvattiin. Päivystävä eläinlääkäri ei löytänyt murtumaa mutta halusi vielä aamulla näyttää kuvia ortopedille. Keskiviikkona, 30.11., ortopedi katsoi kuvat ja halusi uudet kuvat missä jalkaa taivutettaisiin. Kimi vei Egon päivällä uudelleen Aistiin ja Ego-reppana rauhoitettiin kuvausta varten uudelleen. Ortopedi totesi uusista kuvista ranneluiden sirpalemurtuman. Konservatiivisella hoidolla ei saavutettaisi tuloksia vaan suosituksena on leikkaus missä Egon ranne jäykistetään. Tämä tarkoittaa sitten sitä että agility on ohi Egon kohdalta. Ja kaikki pk-lajit mihin liittyy hyppy.
Egon jalka laitettiin pakettiin niin ettei jalka pääse liikkumaan. Pari kertaa päivässä myös tulehduskipulääkettä. Tällä hetkellä näyttää siltä että toinen etujaloista olisi puuta ja liikkuminen paketin kanssa on klenkkaamista. Ke 7.12. käydään vaihtamassa jalan siteet ja leikkaus on tiistaina 13. joulukuuta. Siitä alkaa sitten toipuminen kohti tilannetta missä Ego voi kävellä ja juosta ilman kipuja.
Surettaa kovasti. Omasta puolesta, itsekkäästi, ihanan ja koukuttaneen harrastuksen lopetus, mutta enemmän Egon puolesta. Jalka on varmaankin kipeä ja on kummallista kävellä paketilla. Jännittää leikkauksen jälkeinen toipuminen. Laitoin tänään kasan kysymyksiä leikkaavalle lääkärille (Silvia Jauernig, saksalainen ortopedi), ehkä sieltä selvenee vähän.

Agitreenailua

Agilitytreenit ovat jatkuneet ja ihan hyvälle mallille ollaan taas saatu touhua. Ainakin Egon osalta. =) Varasin pari kertaa oman hallivuoronkin jotta pääsi rauhassa puuhailemaan. Omatoimitreeneissä ainakin keinua ollaan saatu työstettyä rauhassa.

Eilen mukana oli myös Gunnar-labbis Koralin kanssa ja siskoni Marja nappaili muutamia kuvia... Tunnustan kyllä että tekisi mieli lähteä jotain epiksiä kokeilemaan ensi vuoden puolella... Katsotaan sitten sen jälkeen milloin oikeisiin kisoihin. =)

FIN MVA Weissen Lindenhof Ego

Nonni, viimeinenkin testi suoritettu... Eli luonnetestin uusinta. Jännitin testiä ihan hulluna...

Toimintakyky	+1 kohtuullinen
Terävyys	+3 kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu	+3 kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu	+2 kohtuullinen
Hermorakenne	+1 hieman rauhaton
Temperamentti	+2 kohtuullisen vilkas
Kovuus	+1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys	+2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus	+++ laukausvarma
	144

Vanhassa testissä reilu vuosi sitten erot oli:
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu, taisteluhalu ja hermorakenne samat
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus -2 pehmeä
Luoksepäästävyys -2b luoksepäästävä, hieman pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon
Ja tulos siis silloin 73 pistettä.

Huomaa kyllä mitä yli vuosi enemmän ikää on tuonut... malttia ja rauhallisuutta. Eroa tuomareissakin toki oli, mutta sama koira siellä pohjimmiltaan oli kuiteski - mammanpoikakin. =)

Nyt voitaisiin vielä huvin vuoksi kokeilla jotain näytelmääkin... ehkä jopa ulkomailla... Mutta muuten tämä tuore muotovalio keskittyy kyllä agilityyn ja pk-juttuihin!