Tuplanäyttelyviikonloppu

Marraskuun ensimmäinen viikonloppu vierähti näyttelyissä. Lauantaina 1.11. oltiin erkkarissa eli erikoisnäyttelyssä, kyseessä SSKY:n (Suomen Seurakoirayhdistyksen) järjestämä näyttely Myyrmäessä. Koitokseen valmistauduttiin mm. repimällä vessapaperirullan hylsyä (viereinen kuva)...

Kun lauantaina päästiin paikan päälle, ensimmäiset 20min meni taas haukkuessa kaikkea mahdollista. Itse halli oli ihan liian pieni kaikkeen siellä järjestettyyn toimintaan. Oli agility-rataa ja akvaarioharrastajia ja näytteilleasettajia ja näyttelykehiä. Kehien ympärillä olevat käytävät olivat tosi kapeita ja koko ajan joutui väistelemään ja varomaan ja silti joutui tönityksi. Osa oli pystyttänyt häkit kehän reunalle ja tämä kavensi käytössä olevaa tilaa entisestään. Aika ahdistavaa. Itse kehät olivat tosi pienet, ihan liian pienet valkkareille. Liukkaalle lattialle oli aseteltu matoista kehä ja halkaisijaan väylä (juoksu edestakaisin). Valkkariurospentuja oli ilmoitettu 6kpl mutta paikalla oli 4. Toinen sija ja KP. Narttupentujen ryhmässä Essi-sisko vei voiton ja Sissi-sisko oli kakkonen. Essi vei myös ROP-pennun tittelin, onnea siskot hienoista suorituksista!!!
Oman vuoron jälkeen katseltiin hetki siskojen menoa ja Ego vaan haukkui... Liekö ollut tylsää vai mistä moinen komentaminen! Vietiin Ego autoon ja käytiin vielä ostamassa vähän kotiinviemisiä näytteilleasettajien osastoilta. Kotiinpäästyä hyödynnettiin vielä auringonpaistetta ja Hannan siivotessa sisällä, Kimi ja Ego haravoi pihan siistiksi. Ilta sujui uusilla leluilla leikkien ja lepäillen.

Lauantain erkkarin arvostelu:
"Hyvän kokoinen uros, oikeat rungon mittasuhteet, hyvä kaula, selvä säkä. Oikeat pään linjat, hieman vaaleat silmät, hyvä etuosa, pitkä rintakehä. Hieman jyrkkä lantio, voimakkaasti kulmautunut takaa. Hyvä karvapeite, hieman pitkät käpälät, leveä reisi, erinomainen luonne, erinomainen häntä. Liikkuu hyvin takaa, etuliikkeiden tulee vakiintua, oikea ylälinja."

Sunnuntaina 2.11. napattiin aamulla Johanna ja Flicca mukaan ja suunta taas kohti Myyrmäkeä. Vuorossa oli SSKY:n pentunäyttely, Egon osalta viimeinen pentunäyttely, jatkossa sitten ollaan jo "virallisissa" luokissa! Taas oli jännää ja vauhti päällä alkuun, mutta onneksi halli ei ollut ihan niin täynnä kuin lauantaina.
Nuorempia (5-7kk) valkkariuroksia oli 2 ja Ego oli ainoana vanhemmissa (7-9kk) uroksissa. Niinpä urospentujen voitto irtosi helposti. =) Narttuja olikin sitten paljon enemmän; nuorempia 10 ja vanhempia 4. Johanna ja Flicca eivät hienosta ensisuorituksesta huolimatta päässeet jatkoon. Essi-sisko voitti vanhemmat nartut mutta hävisi sitten nuorempien narttujen voittajalle. ROP-kehässä sitten Ego voitti tuon nartun ja niinpä saatiin uusi hieno ROP-ruusuke ja pokaali kotiin viemisiksi. Hollantilainen tuomari oli otteissaan todella hyvä, varma ja päättäväinen ja ennenkaikkea tosi tarkka.

Ryhmäkehässä oli sitten taas enemmän väkeä ja Egoakin alkoi jo tylsistyttää. Sama tuomari kuin aikaisemmin ja näki kuinka hän arpoi Ego kohdalla ottaako 5 parhaan joukkoon vai ei. Ei ottanut. =( Harmi, mutta silti hieno suoritus Egolta! Nyt odotellaan että tulee vähän lisää ikää ja toivottavasti myös järkeä ja katsotaan sitten taas... Messariin ei Egon kanssa lähdetä, sen olen päättänyt. Ehkä talvella vielä joku näyttely ja lisää sitten kesällä!
Arvosteluista pakko sanoa... Lauantaina tuomari totesi "hieman vaaleat silmät" ja sekä ihan ensimmäisessä näyttelyssä kesällä, että nyt tänään tulee kehuja tummista silmistä. Tummuus on katsojan silmissä? Naurattaa...

Nyt tuolla sohvan nurkassa lepäilee aika väsy valkkari... =)

Ai niin ja tämän päiväinen arvostelu på engelska:
"Good type. Good head. Good ears. Nice dark eyes.Scissor bite. Enough angulation back and front. Good upper and under line. Good strong bone. Good coat. Nice tail. Moves well."

EDIT 3.11.
Sain luvan lisätä nämä pari kivaa kuvaa blogiini, kuvat siis lauantain erkkarista!

Lokakuun ohjelmaa

Maanantaina 13.10. oltiin illalla "tyttöjen" kanssa lenkillä Latokaskessa. Ego sopi hyvin joukkoon ja juoksenteli paljon vapaana. Ohikulkevat ihmiset eivät sitä juuri lainkaan kiinnostaneet, tärkeämpää oli vahtia meidän neljän hengen lauman koossapysymistä. =)

Perjantaina 17.10. päästiin vihdoin käymään Johannan luona illalla. Ensimmäinen pysähdys oli Lippajärvellä Sakun, Kimin isän, synttäreiden merkeissä. Zicon pehmolelukasa ei tuottanut pettymystäEgolle tälläkään kertaa, vaan kaikkea ihanaa löytyi purtavaksi! =) Johannan luona annettiin koirien riehua ensin vähän aikaa jälleennäkemisen merkeissä, tosin sekin vähän aikaa riitti saamaan Egon ja Flican vähemmän valkoisiksi. Viereisellä hiekkakentällä sitten treenailtiin näyttelyjuttuja, ja liekö väsytystekniikka jälleen toiminut, koska Egolla meni jutut tosi hienosti!

Lauantaina Kimi poikkesi paluumatkallaan salibandypelistä vanhempieni luona Latokartanossa ja kotona oli Egolle sitten tuliaisina hirvenvasanluita. Laitoin luupalat uuniin 200 asteeseen 20 minuutiksi ja sitten oli vähän aikaa vielä odoteltava jäähtymistä. Odotus kuitenkin palkittiin ja Ego söi luuta korvat luimussa suurella hartaudella. Otettiin luu yöksi pois ja loput luusta hävisi sunnuntaina. Luun syönti oli kuitenkin Egon vatsalle aika rankka kokemus, eli vatsa meni aika löysälle. Mutta voi kun ei raaskinut enempää rajoittaa luun syöntiä, kun se oli niin selvästi suurenmoinen herkku!

Sunnuntaina muuten muistettiin pitkästä aikaa punnita Ego, ja poitsulla on painoa jo 33,2 kiloa!

Parina iltana ollaan oltu koirapuistossa kun on jo iltaisin niin pimeää etten uskalla laskea Egoa pimeälle niitylle vapaana juoksemaan. Onneksi isossa koiratarhassa on kumpanakin iltana ollut mukavaa juoksuseuraa ja tarvittaessa sitten on päässyt Hannan jalkoihin turvaan jos kaveri on nuuhkinut liian innokkaasti. Utelias Ego on vieraiden koirien suhteen, varuillaan myös, mutta kakaramaisen utelias. =) Eilen tiistaina syyssateessa ja -tuulessa kohdattiin aitauksessa pari sekarotuista joista toisen kanssa oli ihanaa juosta oikein täysillä ympyrää. Tänään keskiviikkona tavattiin Egoa kuukauden nuorempi kaunis sakemannityttö joka oli sen verran arka että Ego kerrankin pääsi vähän isottelemaan. =)

Nyt pitäisi muistaa vähän treenailla marraskuun alun näyttelyihinkin...

Lokakuun kuulumisia

Lokakuussa ollaan tehty paljon niittylenkkejä Latokasken niityllä frisbeetä heitellen. Ego on oppinut sanan "tuo" ja "etsi" ja aika kiltisti tuo frisbeetä jalkoihin. Irti päästäminen on vähän haastavampaa sitten välillä, mutta kyllä sekin namin voimalla onnistuu. Frisbee on toooosi kiva ja aina sitä ei malta tuoda Hannalle tai Kimille, vaan Ego jää pureskelemaan sitä jonnekin kauemmas. Frisbee on ollut hyvä ostos, kumia, mutta tarpeeksi ohutta ettei satu suuhun kun Ego loikkaa sen välillä ilmasta kiinni.

Pimeä alkaa tulemaan aina vaan aikaisemmin ja aikaisemmin, nyt jo seitsemän aikaan on aika hämärää, melkein pimeää! Kimin työvuorot ovat olleet viime aikoina paljon nyt iltapäivistä alkaen, ja niinpä aamupäivälenkillä on Kimillä ja Egolla valoa riittänyt, mutta minun kanssa tehdylle iltalenkille pitää lähteä aina vaan aikaisemmin, loppuviikosta lähdettiin jo viiden jälkeen! Lenkin alut menevät aina kauheaa kyytiä ja kiskoen kun poitsu tietää minne ollaan menossa. Kun energiaa on niityllä purettu, loppulenkki menee hihnassa paljon paremmin, usein myös uskaltaudun pitämään vapaana ihan kävelytielläkin jos on hiljaista. Niityllä ollessa myös satunnaiset ohikävelijät saa olla rauhassa, ja kunhan itse on valppaana, myös näköpiirissä olevien koirien luokse ei Ego ryntää, kunhan vaan muistaa sanoa heti yrityksestä "ei".

Lauantaina 11.10. käytiin myös Egon kanssa ensimmäistä kertaa salibandyä katsomassa. Leppävaaran urheilutalolla katsomo on kenttää korkeammalla ja lasilla "aidattu" katsomo on jaettu kolmeen osaan. Kimin joukkueen peli oli jo käynnissä kun päästiin Egon kanssa paikalle. Mentiin istumaan ihan eturiviin, lasin taakse, mistä Kimi pääsi sitten Egoa moikkaamaan. Kovasti Ego olisi halunnut loikata Kimin luo, mutta malttoi sitten rauhoittua ja pysyä katsomossa. Tosi hyvin meni, Ego seurasi peliä tarkkaavaisena, mutta ei yrittänyt osallistua peliin, kuten jotkut koirat. Kimiä piti vahtia aina jos liikehdintää tapahtui, mutta siinäkin tarkkavainen tuijotus riitti. Muutaman kerran Ego jopa malttoi mennä makaamaan, tosin silloinkin piti pelikenttää tarkkailla korvat pystyssä. Hieno suoritus, kentältä kuitenkin kuuluu kovasti kolinaa, huutoja, siellä on juoksevia ihmisiä ja mailoja ja pallo... Eipä se tuntunut Egolle olevan mikään ongelma!

Sunnuntaina 12.10. käytiin päivällä vihellysteni jälkeen Maritan laumaa moikkaamassa Weissen Lindenhofissa. Arvatkaapa kuka on oikealla olevassa kuvassa tuolla kasan alla... =) Toisessa kuvassa vasemmalla Egon upea sisko Esmeralda. Kivaa oli vaikka Ego olikin usein penkin alla piilossa tai kasan alimmaisena. Vähän siskoa piti alussa koittaa nylkyttää, mutta aika hyvin Esmeraldakin pääsi Egoa kurittamaan kuten Maritan sivuilta voi kuvaa kurkata... =) Ego esitteli Maritalle myös hirmuisia loikkia terassille, ja muutama poseeraus matalan pöydän päälläkin onnistui. Vierailun jälkeen Ego oli ihan loppu, suihkussakin vain aluksi makasi lattialla kun ei edes seisoa jaksanut. Illalla ruoka ja lepo piristi vähän, mutta eipä ollut innokkaita lähtijöitä iltalenkille!

Viimeisessä kuvassa Ego oikealla ja Essi-sisko vasemmalla.

Syksyn suhinat

On tämä blogin päivittäminen nykyään hidasta... =) Kuvia ei ole tullut napsittua, pitäisi vähän aktivoitua. Yhden kännykällä napatun kuva sentään sain tähän höpinään siirrettyä!

Sunnuntaisen (14.9.) koiranäyttelyssä urakoinnin jälkeen Ego oli illan ihan raato ja tuntuu että vielä maanantainakin vähän väsy. Töiden jälkeen ma 15.9. kävin hakemassa kotoa auton ja Egon ja ajettiin Malminkartanoon viimeiselle näyttelyesittämiskurssille. Ego jaksoi taas haukkua lähes koko tunnin - ainakin ne ajat kun ei koittanut syödä hanhen kakkaa niityltä.. Paikka oli nimittäin aivan täynnä hanhilauman jätöksiä, yöks! Kiinnostavat tuoksut hiukka haittasivat suoritustakin, mutta kokonaisuutena ehkä rauhallisin kerta kaikista kolmesta.
Tunnin jälkeen ajettiin vanhempieni luo Latokartanoon odottelemaan Kimiä treeneistä palauttamaan laina-autoa ja viemään meidät kotiin. Kotona Ego taas lakosi nukkumaan ihan uupuneena!
Keskiviikkona 17.9. Ego oli ensin päivällä yksin kotona - eikä ollut syönyt edes seinää, hienoa! Illalla tuli kaverini Ninnu käymään ja Egon ruoan jälkeen tehtiin melkein 1,5 tunnin lenkki Egon kanssa. Keli oli hieman kostea, mutta Egoahan ei keli ikinä haittaa... =)
Torstaina 18.9. Egolle piti päivällä seuraa Kimin isä, Saku, ja perjantaina 19.9. sitten Kimi vei Egon "päivähoitoon" Johannan lauman luo riehumaan Lulun ja Flickan kanssa. Eipä tarvinnut kovasti lenkitellä koiraa enää illalla, sen verran oli ollut rankkaa tyttöjen kanssa!
Viikonloppu meni hienosti Kimin kanssa vuorotellen - olin viheltämässä aamukahdeksasta puolen päivän tienoille ja Kimi taas vuorostaan lähti illaksi sitten töihin ja me saatiin Egon kanssa viettää aikaa kaksin.
Keskiviikkona 24.9. postitin kaksi näyttelyilmoittautumista marraskuun ensimmäiselle viikonlopulle, nyt vaan pitäisi ahkerasti treenata!
Mitäs muuta "mainitsemisen arvoista"... Uusi frisbee Egolle - nyt ostin kevyen kumisen version... Ei lennä yhtä hyvin kuin "kankaiset", mutta eipähän ole reunaan pingotettu kovaa muoviputkea joka sai aina veren innokkaan Egon suuhun. Tämä kuminen vaikuttaa ainakin toistaiseksi kestävälle.
Hirmuinen rähisijä herrasta on tullut... Keskiviikko-iltana käytiin niityllä uuden frisbeen kanssa ja paluumatkalla piti rähistä koirapuiston koirille. Päätin että mennään sitten aitaukseen niin katsotaan miten käy... Ja niinhän sitä piti vähän nöyrtyä: 11kk belggari tuli heti rähisemään takaisin ja meidän isottelija joutui nöyrtymään. Onneksi mamman jaloissa oli turvallista.. =) Uteliaana pitää mennä muiden perään kyllä, ja tosiaan kauempaa aina rähistä, mutta tositilanteessa pitää sitten "mamoilla". Juoksijat, mopoilijat ja muut saavat olla rauhassa, välillä tulee vastaan pelottavia lapsia (!!!!) ja tooosi vaarallisia koiria. =)

Syksyn kurakeleistä johtuen kotiin palaa lenkiltä usein pilkullinen koira; lähistön peltoja on kynnetty ja siellä majailee usein lintuparvi tai jotain muuta kivaa joka saa Egon juoksemaan sinne mullan ja vesilätäkköjen sekaan. =) Yksin ollessaan Ego on myös ehtinyt harrastamaan kirjallisuutta; Kimin isän tullessa Egon seuraksi päivällä, oli koiruus tullut vastaan pokkari suussaan... Myös seuraavana päivänä oli kirjat maistuneet.
Lisäksi Ego oli viime perjantaina, 3.10. minun ja Minnan mukana kampaajalla... =) Kaverillani Tuijalla on itsellään Airedalenterrieri Fonzie, ja koska hän ei ollut nähnyt Egoa vielä ja oli illan yksin töissä, napattiin Ego mukaan matkaan. Autossa tuli heti alkumatkasta huono olo, mutta johtuu varmasti siitä kun edellisestä automatkasta on jo aikaa. Muuten taisi kampaajalla olla Egon mielestä ihan kivaa, koska Tuija taskusta löytyi kivoja nameja... =) Paluumatkalla alkoikin sataa ja kolmostien ja kehä III:n risteyksessä vettä tuli kuin saavista kaataen! Illalla alkoi ukkostaa ja vaikka Ego on ukkosia kokenut ennenkin, varmaan mörkökaudesta johtuen nyt vähän jännitti. Ego kulki kotona koko ajan minun tai Kimin lähellä ja kuunteli jyrinää ulkoa. Jännää!
Lauantai-iltana 4.10. oltiin Kimin vanhemmilla syömässä ja ne lyhyet automatkat sujuivat taas hyvin, uskon että harjoituksen puutteesta ja pienestä jännityksestä Egon vatsa reagoi autossa. Lauantaina matkat tosiaan sujuivat hyvin ja kylässäkin oli kivaa kun pääsi tutustumaan Zico-koiran vinkuleluvarastoon!
Tällä viikolla Kimi tekee tasaista iltavuoroa, joten on aamut kotona Egon kanssa, sitten herralla vähän aikaa pohtia syntyjä syviä itsekseen ja sitten meikäläinen viettää työpäivän jälkeisen ajan Egon kanssa puuhaillen. Kyllä sitä illoille kaikkea tekemistä riittää, vaikka parit salibandytreenit jääkin väliin... Iso pyykkivuori ja parin kaverin kyläilyt takaavat ettei sohvalla ehdi lojumaan Egon kanssa!

Sateista ja kylmää syyskuuta

Luvattoman kauan kestää nykyään nämä minun päivitykset.... =(

Syyskuu on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti ja aika sateisesti...
Syyskuun ensimmäisellä viikolla oli Kimi vielä lomalla ja minulla taas iltaisin koulutusta ja treenejä, joten Ego oli aika hellyydenkipeä kun nähtiin. Keskiviikkona 3.9. "onnistuin" saamaan ruokamyrkytyksen lounasannoksestani ja ke-to yönä kun Kimi oli loman jälkeen ensimmäistä yötä töissä, minä kiemurtelin vessan lattialla pönttö ja ämpäri ystävinäni. Ego oli vähän ihmeissään puuhistani, mutta sitkeästi jaksoi aina vaihtaa paikkaa vessan viereen tai sängyn viereen, riippuen siitä missä olin. Olin sitten kotona torstain ja myös osan perjantaita, eli Egolla seuraa riitti.
Lauantaina käytiin Egon kanssa päivällä Minnan miehen, Mallun synttärijuhlilla poseeraamassa, monta valokuvaa Egosta räpsittiin! Kotiin lähdettiin juuri kun alkoi satamaan, ja lukuunottamatta Hannan piipahdusta juhlissa myöhemmin illalla, pysyttiin neljän seinän sisällä aika tiiviisti.
Sunnuntaina 7.9. käytiin päivällä Johannan lauman luona ja Ego pääsi riehumaan Lulun ja Flickan kanssa. 1½ tunnin vierailun jälkeen päästiinkin pesulle, onneksi selvittiin taas vain jalkapesulla!

Maanantaina 8.9. oltiin näyttelyesittämiskurssilla Malminkartanossa. Ego-herra oli ihan riiviö-tuulella ja näytti kaikki pahimmat temppunsa... Alkaen siitä että kaikkia muita kuutta koiraa piti haukkua alussa ihan koko ajan, mutta jos ne lähestyivät tekemään tuttavuutta, piti äkkiä peruuttaa turvaan mamman jalkoihin. Niin ja Ego oli siis paljon isompi kuin muut koirat, ehkä samankokoinen kuin muut 6 koiraa yhteensä! Ensimmäisellä kerralla harjoiteltiin hihnassa kävelyä, ja siinäkin Ego päätti esittää erilaisia voltteja, hyppyjä ja vauhdikkaita äkkilähtöjä ja kiskaisuja. Minun sanomisiini ei kiinnitetty mitään huomiota, vaan tilanne oli nyt niiiin jännä että keskittymiskykyä ei ollut laisinkaan. Muutama rauhallisempi suoritus saatiin aikaan mutta aika kiven alla oli yhteistyö tällä kerralla. Selkeästi Egolla oli virtaa vaikka muille jakaa, ja ennen keskiviikon seuraavaa koulutusta päätinkin että Ego pitää lenkittää kunnolla ensin!

Keskiviikkona 10.9. kurssilla meni paremmin, lenkki ennen lähtöä ja paikan päällä riehuminen vapaana kurssikavereiden kanssa auttoi selkeästi! Tällä kertaa harjoiteltiin seisomista, ja hyvä vinkki oli mennä alas Egon viereen kyykkyyn - helpotti seisomassa pysymistä kyllä!

Tähän väliin saunomisesta... Egon saunomisinto vaan kasvaa... Maanantaina oltiin illalla lämmmitetty sauna, ja nykyään ei tosiaan tarvitse kuin sanoa Egolle "sauna" niin se hoksaa mistä on kyse, ja jos sanan yhdistää vielä kylpyhuoneen suuntaan kävelyyn niin sinne saunan oven eteen Ego menee odottelemaan. Jos saunan oven avaa, se syöksyy rappusille. Harmi että meidän saunan keskimmäinen laude on niin kapea että Ego ei aina oikein itse pääse ylälauteelle. Kun Ego sinne ylös sitten pääsee, se menee nätisti makaamaan, eikä sitä meinaa saada sieltä sitten pois. Kerran olin yksin (tai siis kaksin Egon kanssa) saunomassa ja Ego vaan makoili ylälauteella kun pesin ja olin jo menossa pois, ja silti huhuiluista huolimatta ei koira liikahdakaan ylälauteelta. Outo tapaus. =)

Tänään sunnuntaina 14.9. herättiin ajoissa, käytiin pikkulenkillä ja sitten pakkauduttiin autoon ja napattiin Minna mukaan. Auton nokka suunnattiin kohti Riihimäkeä ja pentunäyttelyä. Vähän pelotti/jännitti näyttelykurssin perusteella millaisia loikkia tällä kertaa tehdään, mutta ihan turhaan jännitin! Oli hyvä olla paikalla reilu tunti ennen kehää, saatiin tutustua paikkaan ja pahimman haukkumiset pois. Sitten kun Essi- ja Sissi-siskot saapuivat paikalle Maran ja Hannelen kanssa niin oli heti taas mukavampaa. Käytiin ostamassa uusi hihnakin ja Maran opastuksella saatiin Ego juoksemaan hihnassa nätisti. 5-7kk uroksia oli yhteensä 5, ja kuten tuomari ihmetteli - ei kaikki olleet kovin valkoisia... Niinpä Ego vei voiton ja sai vielä KP:n. Sitten oli siskojen vuoro, 5-7kk narttuja oli 4kpl. Essi-sisko voitti ja Sissi-sisko oli kakkonen. Weissen Lindenhof siis valtasi palkintosijat! =) Seuraavaksi arvosteltiin 7-9kk urokset, joita oli peräti yksi. Uros oli Egoa kuukauden vanhempi ja tosi iso. Myös 7-9kk narttuja oli vain yksi, ja se sitten sai myös KP:n, joten kisattiin sitä vastaan ROPista. Tuomari päätti kisan Egon eduksi ja saatiin palkintokaappiin hieno ruusuke ja pokaali.
RYP-kisaa odoteltiin ja paleltiin melkein tunti, onneksi assistentti-Minnalla oli kuumaa teetä ja muffinssi mukana, kiskaltakin kun oli makkarat jo päässeet loppumaan. RYP-kisassa koiria oli yli 10, ja sieltä sitten jouduttiin poistumaan ilman sijoitusta, arvostelemassa oli sama tuomari kuin alkukehässä. Mutta huippusuoritus Egolta, on kyllä ansainnut kehut ja namit ja illalla mennään vielä saunaan! =)
Lopuksi vielä Egon saama arvostelu:
"Keskivoimakas, hyvät rungon mittasuhteet omaava pentu. Hyvä pää, hyvä selkälinja, hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä askelpituus."

Syksy tulee...

Keleistä voi kyllä helposti päätellä syksyn oleva tulossa... Yöt ovat kylmiä ja päivisinkin asteet ovat pyörineet 10-15 asteen välillä.
Lomaviikon jälkeinen viikko hurahti vauhdilla, Kimin loma jatkui vielä, joten Egollakin on seuraa riittänyt.
Ke 27.8. Kimi nappasi Egon autoon ja huristeli Helsingin keskustaan. Pojat olivat käyneet kauppatorilla ja vähän kävelyllä siellä täällä, mutta eipä Egoa kaupungin vilinä ollut hetkauttanut. Jännää oli sen sijaan täällä työpaikallani, kun oli paljon tuttavallisesti käyttäytyviä ihmisiä. Välillä piti jopa vähän murahtaa!

La 30.8. olimme saaneet kutsun häihin, ja reilun kolmen tunnin yksinolon jälkeen Ego sai seuraa joukkuekaveristani Suvista. Vaikka eivät ole kamalan usein nähneet, oli Ego ollut vain onnellinen kun tulee seuraa, ja lenkilläkin oli ollut vieraskorea ja käyttäytynyt nätisti.

Su 31.8. oli vuorossa E-pentueen treffit Weissen Lindenhofissa. Oli kivaa nähdä Egon kauniita siskoja sekä muuta Weissen Lindenhofin laumaa! Ego reppana juoksi vähän väliä vinkuen karkuun isompiaan, lähinnä DaiDai ja Hannelen Indy pitivät Egon kurissa tehokkaasti. =) Ohjelmassa oli myös mätsäri, josta kaikki saivat hienot rusetit ja kassillisen kivaa kotiinvietävää. Lisäksi testailtiin agilityn putkea ja keppejä, Ego tosin laittoi putkessa aina pakin päälle juuri ennen ulostuloa putken toisessa päässä. Muutama kerta meni sentäs hienosti läpikin! Loppuvierailun aikana Ego vähän jo rohkaistui haastamaan siskoja leikkiin, Essi-siskon korvat oli taas ihan kuolassa... Kun lähdettiin kohti kotia, oli Ego jo autossa unten mailla ja loppuiltakin meni lepäillessä rankan kokemuksen jäljiltä.

Tällä viikolla Kimi on vielä alkuviikon ollut kotona, keskiviikkona alkaa taas työt yövuorolla, onneksi ne ovat Egon kannalta helppoja kun on aina seuraa (vaikkakin unista) kotona.

Elokuun blogipäivitys =)

Päivitykset taas jääneet rappiolle…

Elokuun toinen viikko oli –kuten etukäteen tiesinkin- kiireinen sekä töissä että vapaa-aikana. Egokin oli muutaman päivän Lippajärvellä Zicon kanssa, ja yhtenä päivänä Kimin isä, Saku, oli meillä Egon seurana Kimin aamuvuorojen takia. Iltaisin oli vielä pelejä ja treenejä ja piti vähän pakkaillakin, niin viikko hurahti kovaa vauhtia!

La 16.8. oli edessä aikainen herätys – annettiin Egolle vähän ruokaa puoli kuuden maissa ja auto starttasi vähän ennen seitsemää. Ruuhkaa ei ollut ja Egokin aamu-unisena jatkoi uniaan rauhassa auton taka-osassa. Ensimmäinen stoppi otettiin Heinolan Tähtihovissa, syötiin aamupalaa vähän kahvilan ulkopuolella olevassa käytävässä mikä meni moottoritien yli. Tähtihovin pihalla oli myös ”koiratarha” – ei mikään huippuhieno, mutta aidattu tila kuitenkin. Tosi kiltisti Ego jo hyppää itse autoon ja tuntuu että tämä pitkä ajomatka myös auttoi Egoa tuntemaan auton takatilan ihan turvalliseksi paikaksi, jossa voi vedellä sikeitä rauhassa. Seuraava stoppi otettiin jossain Juvan tienoilla ja viimeinen stoppi sitten Joensuussa. Nätisti Ego oli autossa myös kauppareissun ajan itsekseen! Koko menomatka sujui Egolta tosi hienosti, ei yhtään oksennusta, edes loppupätkän hiekkatiellä! Viimeisen 70 km:n jälkeen oltiin vihdoin perillä Kolilla, tarkemmin sanottuna Hattusaaressa. Olen itse ollut samassa mökissä ennenkin, Kimille Petäjämaja oli uusi tuttavuus. Mökki on kunnolla varusteltu astian- ja pyykinpesukoneineen, ja todella tilava kahdelle hengelle – ja koiralle. Naapurimökkejä ei kunnolla edes näe ja on oma (hiekka)ranta ja venekin.

Sunnuntai meni vain rentoutuessa mökillä. Ego testasi uusia pelastusliivejään kun käytiin vähän soutelemassa. Hienosti meni, vähän jännää puuhaa kuitenkin ja paikallaan oleminen on aina vähän tylsää. =) Onneksi soutelun jälkeen pääsi uimaan! Maanantaina saatiin jopa aikaiseksi retki Kolille. Parkkipaikalta siirryttiin ylemmälle tasolle kivalla hissillä, jota Ego ei paljoa kummastellut. Keli oli kostea ja sumuinen, joten Ukko-Kolin näkymät oli täysin sumun peitossa. Ego veti rappusissa aina ensimmäisenä ja muutenkin oli tosi kivaa nuuhkia uusia paikkoja. Tiistai oli taas rentoutumispäivä ja keskiviikkona lähdettiin ajelemaan kohti Joensuuta. Joensuun torilla syötiin lihapiirakat ja kerättiin katseita ja kyselyjä Egon kanssa. Muutama uskaltautui ihan juttusille kyselemään koiran rotua – ilmeisesti Itä-Suomessa harvinaisempi koirarotu meillä! Eräs vanhempi papparainen puuskahti vain ohimennessään ”tappajakoira” – mikä meitä tietty nauratti kovasti kun Ego on niiiiiin hurrrja peto… *naur* .

Torstai oli taas rentoutumispäivä, perjantaina Ego jäi mökkiin itsekseen kun ajettiin Kimin kanssa käymään Suomen Kivikeskuksessa, Juuassa. Poissaollessamme Ego oli maistellut paria takkapuuta ja lisäksi mökin yhtä korituolia… Kiukutti selkeästi jäädä yksikseen muutamaksi tunniksi!

Kiva viikko kyllä kaikilla! Ego on uinut päivittäin, joko pelastusliivien kanssa tai ilman. Pystyasennossa etutassuilla pärskyttäminen on kyllä hassun näköistä: Kun lelu vedestä on haettu, malttaa Ego uida takaisin ihan ”kunnolla”, mutta lelun hakumatkalla pitää aina innoissaan räpiköidä pystyasennossa! Pikkulintuja on riittänyt jahdattavaksi, käpyjä maiskuteltavaksi ja välillä ollaan heitelty keppiä, palloa tai frisbeetä. Kertaakaan Ego ei ole edes koittanut karata pihalta minnekään, ihan hyvä. Välillä Ego on tassutellut järven rantaan ja vain tuijotellut järven selälle, ehkä senkin mielestä se on mukavan rauhoittavaa?!

Perjantai-iltana siivoiltiin ja pakkailtiin jo vähän ja lämmitettiin sauna viimeisen kerran. Ego muuten mökillä innostui kipuamaan meidän kanssa aina ylälauteelle, kunnon seurakoira meillä! Viereisessä kuvassa otos sarjaan "Ego nukkuu" - tässä ikuistettuna nukkumapaikka mökillä... Eli minun puolellani sänkyä ja aina pää oli sängyn alla. Kotona sama ei onnistu kun sänky on niin matala!

Lauantaina herättiin ajoissa ja pakattiin ja siivottiin loput ja lähdettiin ajamaan kohti pk-seutua. Matkaan päästiin vähän ennen aamukahdeksaa ja ajatuksena oli pysähtyä ensimmäisen kerran Joensuun jälkeen. Juu, pysähdys tuli - pakosta: Autosta puhkesi rengas. Ja ei meillä mitään vararengasta ollut. =) Soitin ensin vakuutusyhtiöön ja sen jälkeen sitten odoteltiin hinausautoa joka vei meidät Joensuuhun, ainoalle auki olleelle rengasliikkeelle. Tuli Egolle aika erikoista kyytiä kun pääsi hinausauton lavalle. Vähän oli ihmeissään kun autoa lavalle nostettiin mutta kun näki minut & Kimin koko ajan ikkunasta, kökötti rauhassa mutta ihmetellen autossa. Tämä renkaanvaihto-episodi lisäsi matka-aikaa noin 3 tuntia... Illalla oli vielä "work-related"-juhlat missä olimme luvanneet käydä, ja niinpä veimme Egon vanhemmilleni Latokartanoon iltakylään. Tämäkin vierailu oli mennyt ihan hienosti, mutta kun Ego sitten pääsi illalla myöhään omaan kotiin, näki siitä selkeästi kuinka ihanaa oli olla kotona! Lelulaatikko piti tutkia läpikotaisin jos sinne vaikka olisi ilmestynyt jotain uutta. =)

Eilinen sunnuntai meni aika leppoisasti, käytiin päivällä sateessa lenkillä ja paljon olikin ehtinyt tuttuihin puskiin kertyä hajuja Egolle viikon reissun aikana!