Jo elokuu?!?

Mihin se loma taas hävisi?!? Onneksi parin viikon työnteon jälkeen on luvassa vielä yksi lomaviikko!
Perjantaina 1.8. sain vihdoin keiteltyä mansikkahillot ja muutenkin tuli touhuttua koko päivä. Päivällä tehtiin niittylenkki Egon kanssa mutta oli aika kuuma päivä lenkkeilyyn. Iltapäivällä iski kunnon ukonilma mutta Egoa se ei tuntunut haittaavan, hieno homma mikäli jyrinät ei pelota!
Lauantaina 2.8. kävin viemässä Kimin päivällä töihin ja iltapäivällä lähdettiin Johannan lauman kanssa Oittaalle. Ensin koirat kävivät uimassa Lulun johdolla ja sitten juostiin vähän metsässä. Pikku-Flicca oli ensimmäistä kertaa moisella reissulla ja ihan hienosti sujui! Egolle vaikeinta oli kulkea hihnassa Lulun ja Flican takana, ehdottomasti tarvitaan harjoitusta - tulee olemaan muuten tylsää kiskoa kaksin käsin 40kiloista koiraa... Niin muuten - punnittiin Ego 31.7. ja painoa oli 25,6 kiloa!
Sunnuntaina 3.8. vein Kimin ensin töihin ja pienen kotona köllöttelyn jälkeen ajoin Viherlaaksoon, missä Elli oli hoidossa Mirkan siskon Sannan luona. Nappasin Sannan ja Ellin kyytiin ja pienen tapaamisen jälkeen meidän takapihalla lähdettiin "niittylenkille" ja sitten tyhjänä olleeseen koiratarha-aitaukseen. Ego oli kiinnostuneempi Ellistä kuin Elli Egosta, välillä piti Ellin rähähtää kun innokas Ego oli liikaa kimpussa. Koiratarhan isossa aitauksessa alkoi olemaan jo rauhallisempaa ja taistelivat jopa samasta kepistä... =)
Maanantaina 4.8. oli edessä paluu arkeen. Ego oli hienosti 5,5 tuntia yksikseen ja jälleennäkemisen riemu oli taas ISO! Kimi lenkitti Egoa aamupäivällä ja nyt illalla oltiin Minnan kanssa niittylenkillä, missä nähtiinkin kaikenlaisia koiria tänään. Kivaa oli ja virtaa riehumiseen jäi vielä kotiinkin asti kun koitettiin Minnan kanssa vähän jutella ja katsella valokuvia... =)

Heinäkuun lämmössä

Nyt on suosähly takana - oli muuten vasta neljäs kerta, eikä viides kuten jo ehdin väittämään. Pakko laittaa yksi tilannekuva kisoista niin näette mistä on kyse...

Lauantain 26.7. Kimi siis torkkui helteessä Egon kanssa kotona. Palasin suosählyreissusta kahdeksan aikaan illalla, hyvissä ajoin ennenkuin Kimi lähti vielä yhdeksi yöksi töihin. Lauantain iltalenkki ei ollut yhtä jännä kuin perjantaina: Pe nähtiin sekä rusakko että supi. Tosi city juuh! =) Mutta siis lauantaina käveltiin niittylenkki eikä törmätty kehenkään. Vähän harjoiteltiin paikallaan pysymistä pitkästä aikaa samalla lenkillä. Egokin jaksoi vähän juoksennella, helteet selkeästi hyydyttävät sitäkin.

Samaa oli havaittavissa myös sunnuntaina, 27.7... Aikalailla yhtä kuuma päivä kuin la... Käväisin lähipuutarhassa hakemassa raparperin taimen ja vielä yhden säkin multaa (ja unohdin ostaa lisää nurmikonsiemeniä!!! ) ja sitten Egon kanssa kaivettiin taas vähän kuoppaa ja istutettiin raparperi. Samaan kuoppaan laitettiin 3 vanhaa taimen-raatoa (edellisiltä omistajilta), selkeästi niille oli pieni kuoppa kaivettu, päätellen mullasta jota oli saven sijaan... Mutta se multa oli niin täynnä jotain juurakkoa että sen takia muuten aika helposti kasvava raparperi oli jäänyt tosi surkeaksi. Katsotaan miten nyt käy uudella taimella! Vähän aikaa kun auringossa potkittiin palloja niin Ego oli aika valmis sisään varjoon. Illalla lähdettiin vielä uittamaan Egoa Haukilahden rantaan. Tällä kertaa löydettiin ihan oikea koirien uimaranta, joka olikin aika kiva! Sai kävellä tosi pitkälle ennenkuin tuli syvempää vettä kuin polviin asti. Ego loikki ja uiskenteli vedessä uimalelun perässä ja kivaa oli. Aina kun käänsin selkäni ja lähdin syvemmälle, Ego lähti perään... "pelastamaan"... =) Vieressä oli joku noutaja kepin perässä mutta tosi kiltisti Ego leikki meidän kanssa. Yhden kerran noutaja hiippasi Egoa kohti ja Ego myös lähestyi leikin toivossa.. Kun noutaja ei tullutkaan ihan luo, Ego haukahti sille kerran, ja sitä noutaja sitten pelästyi sen verran että luikki karkuun. Meidän hurrrrjan pelottava vesipeto-Ego. =)

Maanantaina salibandypelin jälkeen Ego pääsi taas uimaan, samoin tänään torstaina. Tänään kun päästiin rannalle niin Ego jo vinkui innoissaan - näin ainakin oletetaan että siitä oli kivaa päästä taas tutulle rannalle. =)

Vähän on nyt alkanut tulemaan tarpeetonta haukkumista, esim. kun ollaan lenkillä ohitettu joku koira ihan nätisti, pitää sitten vähän ohituksen jälkeen haukahtaa. Tai tänään rannalle kävellessä piti haukkua kaikkea siinä matkalla häntä heiluen. Ja kun pysähdyin torumaan niin sitten piti haukkua Kimiä joka meni kovempaa vauhtia. Täytyy aloittaa nyt kunnon tarkkailu ja koittaa ennaltaehkäistä haukkumista!

Leppoisaa lomailua

Lomaviikko on sujunut aika leppoisasti (kuten kuvasta näkyy!) ja keskiviikkona sitten alkoivat helteet. Maanantaina urakoitiin koko lauma pihalla - nyt vihdoinkin kaivettiin jo keväällä kaadettujen koristeomena- puiden juurakot ylös. Ego oli tietty apuna kaivamassa. Käsittämätöntä kuinka IHANAA siinä tuoreessa multakuopassa onkaan maata! =)
Keskiviikkona homma jatkui syreenien ostolla, ja ajattelin että "kaivan vaan kuopan ja istutan syreenit maahan". Helpommin sanottu kuin tehty. Keskiviikkona sain ähellettyä vasta toisen istutuskuopan... Maa on 5 sentin multakerroksen jälkeen tiivistä savea ja kaikenkokoisia kiviä!

Torstaina lähdettiin Egon kanssa ensin Johannalle, siellä pakattiin Lulu Egon kanssa takakonttiin ja jatkettiin matkaa kohti Nuuksiota, tai oikeastaan siellä Kattilajärveä. Koirat saivat juosta vapaana ja ensimmäisessä mahdollisessa kohdassa pysähdyttiin uimaan. Lulu on kova uimaan ja kyllä Egokin kävi uimassa kun ei halunnut jäädä huonommaksi. =) Välillä Ego malttoi uida ihan kunnolla mutta välillä touhu meni aika räpiköinniksi, ei siinä oikein aina pystynyt naurua pidättämään kun toinen reppana vaan räpistelee etutassuilla pystyasennossa. Koirat jaksoivat uinnin jälkeen juosta eestaas maastossa, oli kalliota, suota, kuivaa mäntymetsää, ihan kaikkea. Kun oltiin pysähdytty tekemään jälkeä, huomasin Egon nuolevan toista etutassuaan ja lähempi tarkastelu osoitti isoimman anturan olevan turvoksissa. Johannan tehdessä Lululle jälkeä, soitin eläinlääkärillemme, joka lomaltaan neuvoi antamaan Egolle yhden (onneksi Johannalla mukana olleen) kyypakkauksen tabletin ja illalla toisen. En nähnyt anturassa haavaa, enkä verta, joten voi olla että oli iskenyt sen terävään kiveen tai sitten joku monista metsässä olleista ötököistä oli päässyt puraisemaan. Toivottavasti ei kuitenkaan lasinsiru, joita ikävä kyllä yhdellä nuotiopaikalla nähtiin! Ego ei kuitenkaan aristanut tassua mitenkään, mutta päätettiin silti jättää jälki väliin ja ottaa loppuretki rauhallisemmin. Reilun parin tunnin jälkeen oli kumpikin koira ihan loppu. Johannalle päästyämme ei Ego edes jaksanut riehua Flican kanssa, mutta onneksi Fliccakin vain köllötteli keinun alla varjossa. Kotona Ego oikeastaan vain nukkui koko illan. Annoin vielä illalla toisen kyytabletin ja onneksi tänään perjantaina antura on jo samanlainen kuin toinen, eli turvotus on laskenut. Varmaan tosiaan löi tassunsa vaikka terävään kiveen tai joku ötökkä puraisi!

Tänään perjantaina, 25.7., on ollut taas hellepäivä ja Egokin on ollut hyytyneempi kuin normaalisti. Päivällä vähän suihkuttelin koiraa vesiletkulla olon viilentämiseksi. Iltapäivällä haettiin lisää multaa ja laitoin syreeni-istutukset kuntoon ja multaa ja ruohonsiemeniä ympärille. Ego vahti tarkkaan tekemisiäni ja sai lopulta kunnon hepulin ja riehuttiin vähän pallojen kanssa. =) Nyt illalla on vieläkin kuuma, katsotaan innostutaanko Egon kanssa vielä iltalenkille Kimin lähdettyä yövuoroon... Toisaalta pitäisi vähän pakkailla - olen aamulla aikaisin lähdössä poimimaan kavereita kyytiin suuntana Leivonmäki ja Suosählyn SM-kisat, taitaa olla jo viides kerta kyseisissä kisoissa!

Lomalla... ja näyttelyssä

Ensimmäinen lomaviikko on hurahtanut niin hurjaa vauhtia että blogi on taas jäänyt "heitteille". Päivät ovat kuluneet pitkään nukkuen, Egon kanssa lenkkeillen, iltaisin olemme välillä käyneet pelaamassa vähän kesäliigan salibandyä... Vähän koitettiin aina lenkeillä treenata Egon kanssa seisomista ja hihnassa juoksua, mutta aika vallatonta meno kyllä oli. =)

La 19.7. meidät oli kutsuttu häihin ja Ego pääsi taas hyvään hoitoon Johannan luo Pihlajarinteeseen ja riehumaan Lulun ja Flican kanssa. Hakiessani Egoa illalla kotiin oli Lulu aika hyytynyt jo, Flicca oli piristynyt pienen levon jälkeen ja ärähteli Egolle joka kellisti sitä sinnikkäästi maahan... Flicca vaikuttaa aika pippuriselta neidiltä, ja selkeästi ovat Egon kanssa kiinnostuneita toisistaan, liekö tunnistavat kaukaisen sukulaissuhteen, heh! Egon isä Gregor-Rex on siis Flican äidin, Gian, isä myös. Eli Egon isä on Flican isoisä. =)
Ego ei tosiaan iltakymmeneltä vaikuttanut väsyneeltä ollenkaan, mutta kun sain koiran autoon ja kotiin, oli reppana ihan puhki kuitenkin. Edessä oli vielä pesu-urakka, kyynärät ja jalat muutenkin piti pestä puhtaaksi ja samoin pestä kaikki kuolat kaulasta. Aika nätisti Ego hommaan alistui kyllä, päivn riehuminen helpotti touhua reippaasti, tosin aika nätisti Ego muutenkin tulee pesuun. Päivän aikana taisi Egolta lähteä myös lisää hampaita, sen verran oli Flicassa näkynyt verta ja Egollakin oli suussa enemmän aukkoja kuin aikaisemmin.

Tänään sunnuntaina 20.7. sitten oli aikainen herätys Tuomarinkartanon pentunäyttelyyn! Ego katseli touhujani puoli kahdeksan maissa sohvalta, mutta ei tehnyt pienintäkään liikahdusta mihinkään. Takapihalle piti herra houkutella aamupissalle ja kun oli lähdön aika, Ego katseli minua ihmeissään että "minne sitä tähän aikaan pitää lähteä"... =)
Päästyämme kisapaikalle, istuin seuraksi takaluukkuun ja koitin houkutella Egoa syömään aamuruokaa, mutta kelle siinä nyt ruoka maistuu kun ohi meni hirmuinen määrä koiria joille sitten piti Hannan selän takaa välillä haukahtaa... Ehdittiin käydä tarkistamassa kehän sijainti ennenkuin Esmeralda- ja Sissi-siskot saapuivat paikalle. Myös Kimi ja kummankin vanhemmat ehtivät ajoissa paikalle. Ennen kehää käytiin vielä vähän treenaamassa viereisellä nurmikolla, ja saatiinkin Maritalta ja Hannelelta hyviä vinkkejä! Kehään mentäessä käväisi sittenkin pieni kutkutus Hannan vatsassa, mutta tosi hienosti meni, paremmin kuin mitä odotin/pelkäsin. Ja hienot arvostelut saatiin! Esmeralda-sisko vei voiton ja Ego jäi kakkoseksi, Esmeralda jatkoi voittoputkea viemällä myös koko ryhmän (FCI1) parhaan palkinnon myöhemmin iltapäivällä! Onnittelurapsutukset Esmeradalle hienosta näyttely-uran avauksesta! Tosin koko kolmikko, Ego, Esmeralda ja Sissi olivat kaikki hirmuisen kauniita ja komeita ja suoriutuivat kaikki päivästä rapsutusten arvoisesti! Kuvissa siis Ego vasemmalla, voitokas Esmeralda oikealla.
Kotiin päästyä Egolle maistui ruoka ja uni, illalla käytiin pieni lenkki vesisateessa ja sitä ennen leikittiin vähän palloilla pihalla, mutta muuten on Ego ollut aika hyytyneen oloinen. Taas rankka viikonloppu - voi tätä nuoren pojan elämää!!!

Tässä vielä arvostelu:
PEN1 / VSP / KP
5kk. Erittäin hyvän tyyppinen ja vahvuinen urospentu. Kaunisilmeinen nuoren uroksen pää, jossa kauniit tummat silmät. Hyvin asettuneet korvat. Riittävä alaleuka. Purenta ok. Hyvä kaula ja ylälinja, runko ja luusto. Liikkuu hyvällä askelpituudella, luonnollisesti vielä hieman löysästi. Erinomainen luonne. Rodunomainen olemus. Melko voimakkaasti kulmautunut takaosa, riittävästi edestä.

Loman alku lähestyy...

Vauhdikkaan perjantain jälkeen Ego oli la 5.7. aika hyytynyt. Iltapäivällä otimme Egon mukaan "suvisuhinoihin", jotka pidettiin omakotitalon pihalla lähistöllä. Ego oli pääasiassa vapaana, kilpailujen aikana napattiin Ego hihnaan jottei sekoita kilpailusuorituksia. Nätisti Ego pysyi siinä ihmisten joukossa eikä edes haaveillut karkaamisesta tai alueen omin päin tutkimisesta. Kolmen tunnin kyläilyn jälkeen vein Egon kotiin ja syötiin iltaruoka ja köllöteltiin hieman, itse kävin vielä tunnin verran ihmettelemässä menoa bileissä, Ego jäi tyytyväisenä kotiin unten maille. =)

Sunnuntaina lähdettiin ajoissa liikkeelle ja ajettiin Maritan & Helmutin luo Weissen Lindenhofiin. Ego jäi riehumaan lauman kanssa sillä aikaa kun me kävimme hyvinkäällä siskon pojan ristiäisissä. Palattuamme Maritan luo oli Ego hyydyttänyt Esmeralda-siskonsa niin loppuun että raasu vaan makasi pöydän alla. Egolla virtaa riitti vielä juosta isojen koirien kanssa pallon perässä. Kotona sitten kun sai ruokaa masuun niin loppuillan koira oli sen verran väsy että päätettiin jättää suunniteltu uimareissukin väliin. Kuvassa muuten takana Egon iskä, Gregor-Rex, keskellä vasemmalla Ego ja edessä DaiDai. Oli hauskaa huomata kuinka Ego perinyt vanhemmiltaan piirteitä... Äiti-Ophelialta hännän heilutuksen ja kiinnostuksen palloihin, ja isä-Gregolta myös tuota kiinnostusta palloihin sekä lisäksi taipumuksen jutella kovasti: Egokin inisee tai örisee kotona tosi paljon, aina ei oikein selviä saadaanko Kimin kanssa risuja vai ruusuja... Ihan vakio on se kun jompikumpi tulee kotiin niin Ego nappaa lähimmän lelun suuhun ja vinkuu lelu suussa ja pyörii ympärillä.

Maanantaina Kimi lenkitti Egon päivällä metsässä ja minä puolestani kävin Egon kanssa pelloilla, heh. Kunnon paimen Egosta kehkeytyy, vapaanakin Ego juoksee vähän eteenpäin, pysähtyy sitten ja tarkistaa että varmasti tulen perässä. Ja taas liikkeelle, vähän matkaa eteenpäin ja pysähdys ja tarkistus. Ei pääse "mamma" karkaamaan!

Keskiviikkona 9.7. oli vanha kaverini Ulpu meillä kylässä. Tultiin Ulpun kanssa keskustasta töiden jälkeen yhtämatkaa kotiin ja kumpikin saimme iloisen vinkumis-tervehdyksen Egolta. Seinää oli taas vähän maisteltu, ilmeisesti se "chew stop"-suihke ei mitään maailman tehokkainta ole. Mutta Ulpu oli Egon mielestä ihan mukava tapaus, ja ansaitsi monta pusua naamaan! =)

Perjantaina 11.7. Kimi oli päivän kotona ja lenkitti Egoa ennenkuin kotiuduin. Oheinen kuva on Egon päivätorkuilta. =) Ego jäi vahtimaan kotia kun lähdimme yhdessä pelaamaan ja pelistä Kimi jatkoi sitten vielä illaksi ja yöksi töihin. Minä sain pelistä kyydin kotiin joukkuekaveriltani Mömmöltä, virallisemmin Elinalta. Ja taas oli meitä vastassa iloisena vinkuva Ego. Mömmö oli tietty tosi makoisa, peli-hiet vielä iholla Egosta oli ihanaa nuoleskella paljasta pintaa. =) Muutenkin Ego totesi että tämäkin vieras on ihan mukava, syödessämme sohvalla jäätelöä, Ego nukkui sohvalla pää Mömmön jalkojen päällä.

Lauantaina 12.7. kävimme iltapäivällä kylässä Zicon luona Lippajärvellä, missä edelleen Egoa ihmetyttää miten Zico aina jaksaa nuolla Ego naamaa niin kauan ja perusteellisesti... =) Illemmalla käytiin vielä viemässä Kimi kaverilleen pelaamaan pokeria, kuten jo aikaisemmin todettu, hissi ei ainakaan Egoa hätkäytä mitenkään, eikä vieraassa paikassakaan ole mitään syytä hermostua, Hannan ja Kimin lähettyville malttaa kyllä rauhoittua kun paikka on ensin nuuhkittu. Lähdin aika pian sitten Egon kanssa kotiin ja iltaruoan laskettua lähdettiin vielä yölenkille. Mikäs siinä kun on niin valoisaa vielä melkein läpi yön, yllättävän paljon väkeä kyllä oli vielä liikenteessä, muitakin koiran ulkoiluttajia, nuoria puistossa, lenkkeilijöitä...

Sunnuntaina 13.7. nukuttiin koko lauma ensin pitkään ja aloitettiin toiminta vasta puolen päivän jälkeen. Ensin ajettiin Johannan lauman luo tutustumaan uusimpaan perheenjäseneen, Fliccaan, joka kotiutui Espooseen viime maanantaina Lappeenrannasta. Tyttö oli aika ärhäkkä, räksytti Egolle sen minkä kerkisi ja meidän mammanpoika ei hiiskahdakaan vaikka toinen räksyttää melkein kuonossa kiinni. =) Ihan sopuisasti meni ensitapaaminen, Ego käyttäytyi nätisti, lopussa sitten kun Lulusta oli enimmät virrat jo pois niin Egokin pääsi vähän haastamaan ja "kaulapainimaan". Pentu oli ihan kiinnostava ja sitäkin piti nuuhkia ja välillä vähän hampsaista niskasta kiinni, mutta aika nopsaan Flicca tosiaan aina nousi ylös ja räkytti Egolle takaisin protestinsa. Lulu antoi Egon tehdä tuttavuutta pentuun hyvin, välillä selkeästi meni väliin, ei rähähtäen, vaan aika sulavasti vaan meni Egon ja Lulun väliin. Vauhdikkaan vierailun jälkeen otettiin suunta kohti Suvisaaristoa. Päästiin kaverin mökin rantaan heittelemään Egolle vesilelua mereen. Tällä kertaa Ego jo selkeästi nautti uimisesta ja haki kelluvaa punttia mielellään sekä kauempaa että lähempää. Kuivaaminen on Egon mielestä myös kivaa, selkää köyristellään kuin kissat konsanaan! Aika nopeasti ravistelun ja kuivaamisen jälkeen turkki kuivuu, takajalkoihin jää vielä märkää, siellä karva on paksumpaa ja sitä on enemmän.
Loppuilta on -yllättäen- mennyt kotona aika rauhallisesti. Pientä kaivuutyötä piti takapihalla vähän tehdä, mutta muuten puruluu on saanut paljon huomiota, samoin untenmailla on ollut hyvä olla ja äänistä päätellen vauhdikkaita unia nähden. =)
Pakko muuten vielä kertoa että automatkat sujuvat nykyään pääsääntöisesti hyvin, ilman oksennusta siis. Ehkä 1-2 matkaa kymmenestä tulee enää oksennus, hienoa. Paljon vaikuttaa se onko suoraa tietä vai töyssyjä ja mutkia ja kuoppia. Reilun kuukauden päästä ollaan menossa mökkeilemään pitkän ajomatkan päähän, toivottavasti siihen mennessä tilanne olisi vielä parantunut entisestään!
Mutta nyt siis alkoi minulla 3 viikon ja Kimillä reilun viikon loma. Kunpa nyt säät suosisivat...

Ego & kaverit

Tällä viikolla Egolla on ollut mukavasti koiraseuraa: Tiistaina Ego oli päivällä hoidossa Kimin vanhemmilla Lippajärvellä, missä oli päässyt sitten kiusaamaan taas Zicoa. Keskiviikkona Ego oli päiväkylässä Johannan ja Lulun luona, ja siellä oli kuulema joko juostu hippaa ympäri pihaa tai sitten roikuttu vuoron perään toisen kaulakarvoissa. Ja eilen torstaina meidän pihalla oli käymässä sakemannien näköiset Demi ja Roki-pentu (viereisessä kuvassa).

Tiistaina lauman kotiuduttua töistä ja Zicon luota, meillä oli illalla käymässä kaveripariskunta vähän yli vuoden vanhojen kaksospoikien kanssa. Pojat oli Egon mielestä ihan mielettömän pelottavia! Pikkupojan taapertaessa kohti Egoa, tuli koiran alle sata jalkaa ja hurjaa vauhtia karkuun! Pienet vauvat on sen verran vaarattomia että niitä Ego uskaltaa nuuhkia ja nuolaistakin, mutta ilmeisesti hieman arvaamattomat pienet lapset ovat liian pelottavia Egon makuun...

Keskiviikko-iltana (2.7.) Ego oli Lulun luota kotiin päästyään ihan loppu, koko vierailun ajan oli pitänyt riehua ja lepo oli selkeästi jäänyt vähemmälle. Kotona koira-raasu vaan makasi jossain nurkassa unten mailla, iltakymmenen ruoalle havahtui kun ruokakuppi alkoi kolisemaan. Ego popsi iltaruoan normaalilla vauhdilla ja sitten takaisin nukkumaan. Rankkaa! =)

Torstaina Kimi kävi vesisateessa lenkittämässä Egoa ennen töihin lähtöä ja kotiuduttuani ruoka piti sitten ahmia niin kovaa että oksennus tuli välittömästi, ruoka ei ehtinyt varmasti edes vatsaan asti! Kuuden maissa saapuivat Pinjan kanssa Demi ja Roki. Demi on osittain saksanpaimenkoira, mutta tarkempaa sekoitusta ei tästä pelastetusta koirasta ole tiedossa. Pikku Roki, 3,5kk, on valkoisenpaimenkoiran ja saksanpaimenkoiran risteytys. Nätti poika kuten kuvista näkyy. Ego oli vähän pelottava, mutta aika pontevasti Roki haukkui Egoa, meidän poitsu taitaa olla kuitenkin aika mammanpoika kun pienempäänsä pelkäsi vähän. Onneksi oli myös yritystä uhitella Rokille, niskakarvoista kiinni vähän ja maahan painamista. Välillä Roki makasi selällään maassa antaen Egon nuuhkia rauhassa. Isomman koiran, Demin, suojeluvaistot taisi herätä Egon kiusatessa pienempäänsä ja se rähähti Egolle pari kertaa oikein kunnolla. Tämän jälkeen Ego oli tosi varuillaan Demin kanssa. Rokin kanssa siirryttin vielä sisälle ja siellä Ego ja Roki pureskelivat luita rauhallisena, tosin Ego tietty halusi aina juuri sen luun mitä Roki söi... Kakara mikä kakara!!!

Tänään perjantaina on ollut hellepäivä. Kimi käytti Egon aamulla lyhennetyllä lenkillä ja sekin oli ollut ihan riittävä saamaan aikaan kunnon läähätyksen (kummallekin). Töistä kotiin palattuani oli Ego palannut seinänsyönnin pariin - nyt seinää oli syöty eri kohdasta kuin viimeksi. Vanhaan kohtaan Kimi oli suihkuttanut jotain "chew stop"-ainetta, en tiedä oliko se auttanut vai miksi oli sitten pitänyt vierestä järsiä. =) Ruokailu meni samaa rataa kuin eilen - hurjaa vauhtia ruoka suuhun ja sitten bumerangina taas ylös. Koitin ahmimisen aikana pari kertaa jutella Egolle jotain mutta ei se tuntunut auttavan. Ruoan jälkeen mentiin ulos pihalle ja kiusasin Egoa vähän vesiletkulla. =) Sisällä en malttanut olla antamatta tämän päivän ostoksia; villisika-pehmolelu joka pitää omituista ääntä ja vähän myöhemmin vielä annoin pureskeltavaksi uuden jutun: Löysin kaupasta uutuuden - vain 2% rasvaa sisältäviä siankorvia. Siinä on tavallaan 2 korvaa yhdessä ja ne on aika "prässättyjä", ei siis sellaisia korvan muodossa olevia. Haju on mielestäni miinuspuoli - savun haju on tuntuva. Egolle silti näytti maistuvan! Korva unohtui kun Johanna, Fiona-vauva ja Lulu piipahtivat pikavisiitille meidän takapihalle. Ego ja Lulu ehtivät vähän riehua vanhojen tuttujen tavalla, ja meitä Johannan kanssa naurattaa kun Egolle tulee välillä "nylkytys-liikkeitä" vasten Lulua... Ei taida pikkupoika vaan oikein vielä tietää mistä on kyse! =) Vauvaa Ego nuuhkii varovasti ja nuolee kädet ja jalat ja tilaisuuden tullessa vauvan naamankin, ilmeisesti vauvat on kivoja mutta vuoden ikäiset taaperot pelottavia. =)
Johannan lähdettyä popsin minäkin vähän iltaruokaa ja sitten lähdettiinkin kävellen Minnan luo, joka lupasi viedä meidät uimaan! Haukilahden ranta oli Egolle uusi tuttavuus, mutta löydettiin mukava poukama missä polskia. Naapuripoukamassa olleet linnut ja ihmiset ei Egoa kiinnostaneet vaikka vapaana kirmasikin, meidän kanssa oli niin kivaa! Aika suosiolla Ego mereen tallusti, uusi kelluva patukka ja tennispallo toivat tietty lisää mielenkiintoa puuhaan. Välillä Ego loikki kengurun tavoin kohti rantaa, välillä ui rauhallisesti ja välillä räpiköi aika pystyssä asennossa. Ja Hannan etureisissä on isoja pitkiä, punaisia naarmuja kun pallo piti tuoda syliin asti... =) Kivaa oli, jossain vaiheessa Ego alkoi vinkumaan, enkä oikein tunnista mitä Ego yrittää kertoa, se kun vinkuu ilosta ja väsymyksestä ihan yhtälailla. Päätettiin kuitenkin tulla pois merestä ja kuivateltiin rannalla vähän vielä, nätisti Ego antaa kuivata itseään pyyhkeeseenkin, varmaan ymmärtää että palelu helpottaa kun vähän kuivataan. Vaikka Ego oli vähän väsyneen oloinen ennen uintikeikkaa, hyvin merivesi antoi vielä virtaa ja Ego jaksoi vielä pomppia rantahiekassakin. Kotiin päästyä sekä Hanna että Ego olivat suihkun tarpeessa - rantahiekkaa tuntui olevan ihan jokapuolella! Ai niin, jotain muutakin seinän lisäksi piti hajota... Riisuessani rannalla housuja pois ettei ne kastu enempää, tipahti kännykkä mereen ja se on nyt sitten entinen vekotin.... =( Aika vauhdikas päivä meillä!

Oho!

Oho! Niin se aika vaan hurahtaa! Reilu pari viikkoa hupsahti ennenkuin saan aikaiseksi taas naputella tekstiä tänne... Pahoittelut! Kesäkiireitä... =)

Juhannusviikon tapahtumista voisi poimia esiin maanantain 16.6.... Aamulla töihin lähtiessäni jäi Kimi nukkumaan sänkyyn ja Ego sohvalle. Sen verran oli väsy koira edellisen päivän riehumisesta Ellin kanssa, ettei sohvalta liikahtanutkaan sinä aikana kun tein töihinlähtöä. Riitti kun kävin pari kertaa rapsuttelemassa ja paijaamassa sitä sohvalla. =)
Kimin lähdettyä töihin, Ego oli iltapäivän yksin kotona ja palatessani viiden maissa kotiin herra kolisteli jakkaroiden takaa antennipiuhan järsimispuuhista iloisena moikkaamaan. Lisäksi Egolla oli kai ollut nälkä koska myös seinä oli maittanut... (kuvassa)
Koska illalla olimme menossa yhdessä Kimin kanssa pelaamaan salibandyä, nakitin Minnan vielä pitämään Egolle seuraa siksi aikaa - näin vältyttiin lisätuhoilta... =) Ego oli tietty kävelylenkillä käyttäytynyt esimerkillisesti!

Ke 18.6. oltiin illalla Nurmijärvellä moikkaamassa viime kesän hääparia, Hannaa & Anttia. Ego käyttäytyi kylässä nätisti, aikaa tosin otti että malttoi rauhoittua, mutta mielestäni silti hyvä suoritus - ei sohvalle yrittämistä eikä hepulikohtausta! =)

Juhannuksena Ego oli aatosta sunnuntaihin Kimin vanhemmilla Lippajärvellä hoidossa. Saimme Kimin kanssa ainutkertaisen mahdollisuuden lainata mahtavaa asuntoa Sysmässä järven rannalla ja kutsua sinne kavereita mukaan. Isäntäväen koira, Otto, alkaa olemaan jo sen verran iäkäs kaveri, että meidän villi pentu olisi varmaan kiusannut sitä ihan liikaa. Niinpä ainoa vaihtoehto oli jättää Ego hyvään hoitoon Lippajärvelle. Sydäntä särki jättää meidän "pikku vauva" pariksi yöksi, mutta toisaalta sitä tiesi että Ego on hyvässä hoidossa ja pääsi riehumaan joka päivä Zicon kanssa. Iltaisin Kimin äiti oli pakannut Egon autoon ja tullut meille nukkumaan, näin oli Egollakin hyvä tilaisuus nukkua rauhassa ja ladata akkuja seuraavaan päivään. Vinkuna sunnuntaina kun taas kohdattiin oli kyllä arvattavissa... =)
Kaikki oli tosiaan mennyt hyvin ja loppua kohti koirat olivat hieman hiljentäneet riehumista, Egohan tosiaan oli kunnon kakaran tavoin kiusannut taas Zicoa, kunnon riiviö (söpö sellainen!)!!

Juhannuksen jälkeen oli Kimillä vielä kolme päivää vapaata ja minun niistäessäni iltaisin, Kimi lenkitti Egoa. Tiistaina käytiin taas eläinlääkärillä, tällä kertaa hakemassa rabies-piikki. Lääkärissä oli taas kivaa, ainoa vaan että siinä omakotitalon pihapolulla pitää aina nostaa niskakarvat pystyyn! =)
Tuo niskakarvojen pystyyn nostaminen on hassu juttu, ilmeisesti joku haju sen laukaisee, lähellä siis ei tarvitse olla ketään/mitään elollista. Hurjan näköinen kaveri Ego kyllä on kun karvat on pystyssä häntään asti! Joskus lenkillä jotkut koirat tai ihmiset saavat saman reaktion mutta ei muuta. Ei siis korvien luimistelua eikä haukkumista eikä pysähdystä kävelyvauhdissa. Vain karvat nousee pystyyn yhtäkkiä. Jos se on joku tahdoton/tiedostamaton reaktio, tuntuisi hassulta alkaa toista kieltämään. Eri asia jos alkaa rähjäämään!

Kenkien suhteen pakko alkaa olemaan tarkempi. Viime viikolla Ego söi toisen ballerina-kenkäni ja sunnuntaina meni sohvalla torkkuessani pari nahkaisia kävelykenkiä. Tietenkin niistä neljästä lattialla olleesta kenkäparista piti rouskutella ne kalleimmat, uusimmat ja nahkaiset... Kuka sitä nyt vanhoja lenkkareita haluasi syödä!?! Kiukutti kyllä tuho, onneksi sain Egon "verekseltään" kiinni joten ei jäänyt sillekään epäselväksi miksi olin vihainen. Vaikeinta on tosiaan kiukun jälkeen leppyä aika nopeasti koska eihän koira-raasu kauaa muista miksi olen kiukkuinen. Onneksi tämän "kenkiensyömisepisodin" jälkeen oltiin jo aikaisemmin sovittu että mennään kylään, joten sekin sitten rauhoitti meikäläisen hermoja ja Egonkaan ei tarvinnut kauaa minua lepytellä. Pakkasin tosiaan Egon autoon ja ajettiin sakemanni-Lulun luo. Kolmetuntisen vierailun ajan koirat jaksoivat riehua pientä sisällä tapahtunutta rauhoittumista lukuunottamatta. Hirmuinen läähätys koko ajan ja vettä kului! Lulun kanssa on Egon mukava juosta, ovat lähes samankokoisia ja leikkityyli on tosiaan samanlainen. Kivaa oli vaikka kotona sitten väsyttikin! Sovittiin Lulun emännän, Johannan, kanssa että koitetaan saada aikaiseksi lenkkiä koirien kanssa ja samalla harjoitella yhdessä perustottis-juttuja!

Eilen maanantaina oltiin koko lauma, minä & Kimi & Ego, yhdessä reilun tunnin metsälenkillä, ja osan lenkistä Egoa pystyi pitämään vapaana. Muutamia kertoja kokeiltiin piiloon menemistä, eli yleensä minä loikkasin Egon huomaamatta piiloon korkeaan heinikkoon tai puun taa ja sitten Kimi yllytti Egoa etsimään. Kivaa oli! Aika helppoa hakuahan se oli kun oli suoraa polkua kuljettu, mutta vähän enemmän Ego etsi pää ylhäällä ilmaa nuuhkien kuin nenä maassa. Kivaa oli tosiaan, näitä lisää ja pikkuhiljaa haastetta mukaan!