Kuvaustulokset

Itse influenssan kourissa kotona, mutta piristäviä uutisia saapui sähköpostilla kennelliitosta:
Kyyynärät kummatkin 0, mutta vasen lonkka oli laskenut B:ksi, toinen pysyi A:na. Mutta siis hienoa silti! Saatteessa oli maininta että oikea kyynärpää on rajatapaus, mutta... jee!
Myös silmälausunto on jo netissä, kohta varmaan noi lonkat ja kyynärätkin.

Nyt sohvalle takaisin... Ego on alkuperäisen suunnitelman mukaan hoidossa Kimin vanhemmilla, ihan hyvä koska tässä kunnossa musta ei oo lenkittäjäksi. Eilenkin Ego ihmetteli miksi makaan sohvalla koko päivän. =(

Kuvauksissa

Eilen käytiin vihdoin ottamassa Egosta kuvia: Ensin tutkittiin silmät ja sitten otettiin röntgenkuvia. Paikka ja eläinlääkäri olivat meille uusi tuttavuus (Tikki, Pakilassa), mutta Egoa ei uudet paikat jännitä, uteliaana se vaan vouhottaa menemään.

Odotushuoneessa Ego punnittiin (38.8kg!!!) ja laitettiin myös Egon silmiin tipat, ja hetken vaikutusajan jälkeen päästiin silmätutkimukseen. Kimi piteli Egoa kiinni ja lääkäri tutki silmät. Silmät oli kunnossa, eli mitään ei löytynyt. Sitten Ego sai rauhotuspiikin ja mentiin odotushuoneeseen ...hmm... no odottelemaan tietty. =)
Pikkuhiljaa alkoi aine vaikuttaa, vielä kun pää jo painui maahan, piti skarpata ja haukkua kovasti kun joku tuli huoneeseen... =) Kun Ego oli ihan veltto, ell ja Kimi kantoivat Egon röntgenhuoneeseen, minne minä sitten jäin avuksi. Ensin otettiin lonkkakuvat selällään, minä kiskoin etujaloista ja lääkäri takajaloista. Kyynärpäät sitten kyljellään. Ell kävi tarkistamassa kuvat jonka jälkeen otettiin vielä yksi lonkkakuva lisää. Sitten herätyspiikki ja Egon kantaminen odotushuoneeseen. Aika nopeasti alkoi pää nousemaan ja sitten olikin jo kiire kotiin. Ego piippasi koko kotimatkan ja vielä kotonakin. Kuola vaan valui kun reppana seisoi pystyssä ja tuijotti katse lasittuneena jonnekin. Pari kertaa piti komentaa maahan kun ei hommassa tuntunut olevan mitään järkeä tai suuntaa. Ei tarvinnut kauheasti neuvotella iltalenkille lähdöstä kun toinen reppana oli ihan veto veks. Kotona oltiin siis seitsemän aikoihin ja joskus puoli 11 illalla iski Egolla nälkä ja melkein koko kupillinen hävisi vauhdilla. Tänä aamuna ruokakuppi olikin tuttuun tapaan taas tyhjä, ja koirakin taas oma normaali, aamu-uninen, itsensä. =)
Ja niin ne tulokset... Silmät siis terveet, lonkat lähti A:na ja kyynärpäät 0/?... eli nollat kai, mutta toinen (oikea) kyynärpää oli vähän epäselvä, toivotaan että on myös o tai korkeintaan 1. Niin ja toivotaan että tulokset pysyy...

Ja kuvassa siis vasemmalla Ego, oikealla isänsä Gregor ja keskellä poseeraa Amanda. =)

Kuulumisia pitkästä aikaa

Jopas taas on aikaa vierähtänyt!
Näytelmät ovat ohi tältä vuodelta, ja ollaan vähän treenailtu agia, ja vietetty ihan normaalia arkista elämää (kuten sohvalla makoilua, kuva oikealla).
Pupuja täällä espoossa piisaa, niin rusakoita kuin kanejakin, ja Ego mokoma on niitä päässyt jahtaamaan ihan liian usein. Iltalenkeillä joutuu pysyttelemään valaistuilla reiteillä ja ollaan käyty välillä koirapuistossakin. Tuttavuutta on tehty niin huskynartun kuin dobberin pennun kanssa. Egon tyyli vaan on joistain koirista vähän pelottava: Sisään aitaukseen hirmuisella uholla, nuuhkimaan sentin päähän toisesta. Sitten kun on nuuhkaistu, ei yleensä muut kiinnosta.
Vatsan kanssa on viime aikoina ollut ongelmia, välillä joutuu öisin päästämään herraa takapihalle moneenkin otteeseen. On kokeiltu tehobaktit ja riisit mutta

pysyvää rauhoittumista ei olla vielä saavutettu. Seurantaa, seurantaa...

Tänään sunnuntaina, 1.11. käytiin katsomassa ihanaa Weissen Lindenhofin laumaa. Dai joutui pysyttelemään sisällä,

mutta Ego pääsi riehumaan muun lauman kanssa ja oli kyllä super-kivaa! Grego-iskä rähähti pojalleen aluksi pari kertaa, ja sen jälkeen Ego kiersi isipapan kunnioittavan välimatkan päästä. =)


Lopuksi pääsimme sisälle katsomaan reilun kuuden viikon ikäisiä pentuja, ihan mielettömän suloisia. On vaikea uskoa että Ego, joka nyt vielä on ottanut vähän massaa, olisi joskus ollut noin pieni! Egon mielestä pennut olivat vähän pelottavia ja epäilyttäviä, kerran piti vähän murahtaakin kun mokomat koittivat kiivetä aidan yli... =)

Sateinen ja aurinkoinen syyskuu

Toiseksi viimeinen näyttelysunnuntai valkeni sateisena... Tais siis Espoossa ei satanut, mutta puolessa välissä kehä kolmosta sade alkoi. Hakunilan urheilukenttä oli nurmikkoa/lätäköitä/kuraa... Joten lenkkarit vaihtui kumisaappaisiin.

Norjalainen tuomari tuijotteli Egoa jo ennen kehän alkua ja vielä arvostellessaan toista nuorten luokan urosta, mutta silti saimme hienosta suorituksesta "vain" EH:n.

Arvostelu kokonaisuudessaan:
"Mycket bra typ men ganska platt o riktigt långsträckt. Huvudet ngt långt o smalt. Fina ögon o äror. Gott pigment. God hals o överlinje. Kort kors. Normalt vinklad. Ganska smal sett fram o bakifrån. Goda -ei saa tekstistä selvää-. Ganska kort hårlag. Raka mellanhänder.
Suomennettuna jotenkin näin:
Erittäin hyvä tyyppi mutta aika tasainen ja hyvin pitkänomainen. Pää hieman pitkä ja kapea. Kauniit silmät ja korvat. Hyvä pigmentti. Hyvä kaula ja ylälinja. Lyhyt risti(?). Normaalit kulmaukset. Aika kapea edestä ja takaa. Aika lyhyt karva. Suorat väliluut(?).


Hyvinkään näyttelypäiväksi su 20.9. oli luvattu aurinkoa, ja päivä olikin tosi nätti, auringossa varmaan lähemmäs +20 astetta. Tällä kertaa raahasin Kimin mukaan onnea tuomaan. Tosin Egoa taisi ennemminkin häiritä kun piti vahtia minun lisäkseni Kimiä ja vanhempiani... =)

Uroksia oli ilmoitettuna ja paikalla vain 2, ja napattiin heti alkuunsa ERI+SERT+PU... Narttuja oli 3, joista valioluokassa kisannut Indy vei voiton ja niinpä päästiin Indyn ja Hannelen kanssa uudestaan kehään. Indy vei sitten ROP-ruusukkeen varmalla ja kokeneella esiintymisellä, Ego sen sijaan katseli koko ajan "laumaansa" yleisöstä... =) Mutta hieno suoritus silti, VSP ja se toivottu toinen SERTi! Ensi keväänä sitten jatketaan kolmannen sertin metsästyksen merkeissä näyttelyissä.

Arvostelu kokonaisuudessaan (ja selvällä suomenkielellä):
"Erinomaista tyyppiä oleva nuorukainen. Riittävät mittasuhteet, tyypilliset linjat. Hyvä nuoren koiran pää, oikea ilme. Lupaava ylälinja ja ryhti. Hieman pysty olkavarsi. Tyypillinen tapa liikkua. Karva ei parhaimmillaan."

Nyt tosiaan näyttelytauolle, jatketaan ensi vuonna, nyt treenaillaan agilityä, jossain vaiheessa palataan uima-altaaseen, ja katsotaan nyt mitä muuta kivaa keksitään!

Tikit pois ja menoksi

Egon tassu on parantunut ihan mukavasti ja riehumista on varovasti alettu harrastaa jälleen... =)
Tikit lähti pois ma 3.8. ja sen jälkeen otettiin vielä vähän aikaa iisimmin, mutta nyt on jo käyty metsässä ja niitylläkin rymyämässä.

Sunnuntaina 9.8. jatkettiin näyttelykesää Tuomarinkartanossa ryhmänäyttelyssä. Valkkareita oli ilmoitettu 5, paikalla 4... Liekö tuomari ollut osasyy katoon... =) Tiedossa oli mitä haettiin ja ennakko-odotukset eivät menneet pieleen. Niinpä Egon arvostelu oli hyvä, perus EH. Sinänsä olen tosi tyytyväinen meidän suoritukseen, Ego juoksi nätisti, vain muutama laukka-askel... Seisominen sujui... Ylipäänsä oikein onnistunut harjoitus! Ai niin, pakko kommentoida että kehässä ensimmäinen kommentti tuomarilta oli: "Minun kehääni ei sitten tulla kuristuspannassa." Aika hassua - kaikilla sellainen näytti olevan, myös sillä VSP uroksella meidän jälkeen, eikä heille oltu mitään sanottu! Ehkä tuomaria ärsytti kun jouduin heti alun kävelyssä (!!!) kiskomaan Egoa joka kulki kuono maassa... Kentässä oli jotain kiinnostavia hajuja kun muutkin samassa kohdassa nuuskuttivat. No anyway, hienosti meni, aurinkoinen aamupäivä ja Ego vielä nauratti kaikkia pitämällä taas sellaista hassua ulinaa... "olen väsy, viekää minut kotiin".. ououou...
Kolme näytelmää vielä jäljellä, parin viikon välein. Sen jälkeen lomalle näyttelyistä, tosin joulukuun messarin näyttelyt on vielä harkinnassa.
Tässä vielä Egon arvostelu:
"Suuri, keskivoimakas. Hyvä tyyppi. Hyvät päänlinjat. Normaali säkä, suora selkä, saisi olla kiinteämpi. Pysty lantio. Pysty olkavarsi. Hyvät takaosan kulmaukset. Yhdensuuntainen takaa, löysä edestä. Toimiva takatyöntö, riittävä etuaskel."

Tänään sunnuntaina, 23.8. ajeltiin aamulla isäni kanssa Heinolaan. Valkkareita oli ilmoitettu 15, tosin ainakin uroksista yksi puuttui. Tuomarina oli ruotsalainen Boo Lundström, josta ei ainakaan ennakkoon ollut kuultu kokemuksia. No, saatiin ihan hyvä arvostelu, EH, ja kehässäkin meni mainiosti ottaen huomioon että herran hormonit hyrräsivät paikalla olevien narttujen johdosta ja viereisellä nurmikentälläkin oli iiiiihania tuoksuja niin että huulet väpätti ja kuola vaan valui... =)
Egon arvostelu på svenska är här:
"Lovande unghund. God könsprägel. Välpigmenterad. Korrekt bett. Bra överlinje, något smal in fronten. Lång, bra bröstkorg. Utmärkt kors. Bra svans. Bra ben & tassar. Rör sig lite löst fram; bra bak. Mycket bra pälskvalite. Önskar lite mer massa i framstället."
Vapaasti suomennettuna:
Lupaava nuori uros. Hyvä sukupuolileima. Hyvä pigmentti. Oikea purenta. Hyvä ylälinja, hieman niukka edestä(?). Pitkä, hyvä rintakehä. Erinomainen risti (mikä on koiran risti?). Hyvä häntä. Hyvät jalat & käpälät. Liikkuu vähän löysästi edestä, hyvin takaa. Erittäin hyvä turkinlaatu. Saisi olla vähän lisää massaa etuosassa.

Noin, seuraavaksi sitten Hakunilaan parin viikon päästä, vuorossa hollantilainen tuomari!

Lomalla

Lauantaina 11.7. lastattiin auton takapenkki täyteen tavaraa ja suunnattiin kohti Vuosnaista. Sieltä lautalla Åvaan, ajoa saaren eteläosaan ja sieltä (Torsholmasta) taas lautalla Lappoon. Ja viimeinen lauttapätkä vielä Lapposta Asterholmaan. Perillä oltiin neljän aikaan ja matka sujui mainiosti. Egoa ei lautat pelottaneet/jännittäneet ollenkaan, uteliaana se vaan nuuhki ympäriinsä. Asterholmassa saatiin kiva mökki "merinäköalalla". Iltapäivällä lähdettiin heti katselemaan saarta, ja heti pihasta lähdettyä vastaan tuli kyykäärme, onneksi se jäi ainoaksi koko reissulla. Ego nautti jokapäiväisistä uintireissuista ja tuntui olevan myös aika tyytyväinen lomaansa. Mereen piti livahtaa myös aamulenkeillä jos vaan silmä vältti. =) Myös kuivauspuuhat oli Egon mielestä tosi mukavia, välillä tuntuu että meillä onkin kissa joka kunnolla köyristää selkäänsä kun sitä rapsuttaa! Yhtenä päivänä käveltiin myös ulkoilureitti saaren rantoja ja rantakallioita pitkin. Ego nautti täysin siemauksi, samoin ziljoona hyttystä jotka saimme kimppuumme puiden katveessa.
Torstaina sitten uimareissulla sattui haaveri - toiseen takatassuun, isoimpaan anturaan oli tullut noin 3cm pitkä haava, ja tietty vielä poikittain anturaan nähden. Verta tuli kunnolla, mutta herraa se ei haitannut ja tutulla vauhdilla juostiin mökille, Hannan pidätellessä pyörtymistään (veren näkeminen tekee pahaa). Kimi suihkutti tassun puhtaaksi ja hälytettiin mökkikylän emäntä paikalle - hän on myös sairaanhoitaja ja kahden koiran omistaja. Saatiin sidetarpeita ja ohjeita pitää haava puhtaana, ja pikkuhiljaa vuoto tyrehtyi. Soiteltiin vielä omalle eläinlääkärille, joka oli tikkien kannalla. Loppureissu otettiin sitten pakosta iisimmin Egon kanssa, tassua varoen ja tennissukka tyylikkäästi suojana.

Asterholmasta siirryttiin lauantaina lautoilla Hummelvikiin, josta oli vajaan tunnin ajomatka Maarianhaminaan. Kiva, kaunis kesäkaupunki, hotelli vaan antoi meille tosi kuuman huoneen, eikä tosiaan voida moisen kohtelun jälkeen suositella paikkaa muille! Yöunet jäi kaikilta vähiin kun pisteenä iin päällä naapurihuoneessa oli kunnon bilettäjiä. Kaupunkina Maarianhamina oli mukava, Egolla oli hirmuinen homma yrittää merkata kaikkia puita keskustassa... =)

Sunnuntaina siirryttiin Kimin sukulaisten vuokraamalle mökille Kappalöhön, Eckerön lähelle. Mökki oli saaressa, ja kaikki tykättiin kovasti ihanan rauhallisesta paikasta, Egokin kirmasi tassusta välittämättä onnellisena mustikanvarpujen seassa. Saarella majailevista 30 peurasta ei tosin nähty vilaustakaan, olisikohan nelijalkaisella tömistelijällä osuutta asiaan? =)

Maanantaina 20. päivä sitten suunnattiin taas Maarianhaminaan, ja kun oltiin Kimin kanssa käyty popsimassa palat Ahvenanmaan pannukakkua Svarta Kattenissa, suunnattiin Vikingin terminaaliin. Meillä oli hytti varattu autokannen alapuolella, ja siellä vietettiin suurin osa 5,5 tunnin laivamatkasta. Loppuvaiheessa käytiin kannella tutustumassa koirien hiekkalaatikkoon, mutta ei Ego siihen osannut pissata. Kauheasti uteliaita katseita ja pieni hiekkalaatikko, kuka siinä nyt pystyisi koipea nostamaan! Hienosti Ego pärjäsi kyllä ja pääsi sitten pissalle kun päästiin maihin taas. Oli kyllä mukavaa palata kotiin - koko porukka oli aika väsynyt illalla.
Ego suoriutui matkustamisesta hienosti, ainostaan lauman vahtiminen korostui vieraissa paikoissa, mutta veden päällä kulkevat veneet soutuveneestä Viking Lineen olivat Egolle helppo juttu.

Tänään tiistaina sitten käytiin päivällä ostamassa Egolle tossu, ja iltapäivällä oli vuorossa eläinlääkärikäynti. Rauhoittavaa tarvittiin aika lailla että saatiin herra pysymään paikoillaan. Puudutuksen ja kipulääkkeen jälkeen haava tuoreistettiin ja tikattiin. Ja paketoitiin. Nyt illalla Ego on aika tokkurassa ja väsynyt vielä viisi tuntia ensimmäisen rauhoituspiikin jälkeen. Kuvassa "rento" asento mihin Ego-reppana hyytyi tervehdittyään kaupasta kotiin palannutta Kimiä. On se vaan niin surkeaa katsoa kun iso koira on noin avuton reppana. =( No mutta Egon parhaaksi, nyt pari viikkoa vain rauhallisia hihnalenkkejä kunnes tikit saa pois. Antibioottikuuri ja kipulääkkeitä saatiin myös mukaan. Ensi sunnuntaille suunniteltu näyttely jää nyt väliin, mutta onhan noita vielä tulossa, tärkeintä on saada nyt tassu kuntoon niin pääsee taas riehumaan ja uimaan ja touhuamaan.

Heinäkuu käyntiin näyttelyssä

Heinäkuu polkaistiin käyntiin näyttelyssä Hyvinkäällä sunnuntaina 5. päivä. Vanhan kotipaikkakunnan vinttikoiraradalla järjestettävään näyttelyyn oli ilmoitettu 19 valkkaria.

Sunnuntaiaamuna oli siis taas luvassa aikainen herätys, kehä kun alkoi klo 10. Paikalla oltiin noin tuntia ennen tutustumassa paikkaan. Tähän näyttelyyn olin ilmoittanut Egon nuorten luokkaan ihan kokeilun vuoksi, jätkällä kun on korkeutta kyllä. Tiedossa oli että virolainen tuomari on tiukahko joten jätin kaikki odotukset kotiin. =)
Junnu-uroksia oli 3, nuoria 2 ja avoimessa 2. Junnuista yksi sai EVA:n, yksi kai T:n ja kolmas H:n.... Ego arvosteltiin ensin ja huolimatta alun laukkaamisesta ja piiiiiitkästä hampaiden tarkastelusta, olin tosi tyytyväinen suoritukseen. Saatiin EH, "vastustaja" H:n ja tuloksena siis NUO EH/NUK1...
Avoimessa kisasi Dai, joka sitten nappasi sen ainoan urosten ERI:n, ollen näin PU1 ja lopulta myös VSP. SERTiäkin tarjottiin mutta Dailla on jo kaikki tarvittavat kasassa. ROPin sai Waroggi Mishti, jonka kanssa Ego olisi mielellään lähtenyt riehumaan vaikka heti! =)

Kuvia ei tällä kertaa ehtinyt nappaamaan, sää tarjosi oman puuhansa sadetakin päälle / pois pukemisen kanssa!

Arvostelu kaikessa "komeudessaan" (hih):
"Oikean tyyppinen, rodunomaiset mittasuhteet, lyhytkarvainen uros, jolla hyvässä päässä ilmettä häiritsevät suurehkot ja turhan pyöreät slmät. Hyvä pigmentti. Hyvin niukka purenta (keskimmäisten etuhampaiden tasolla lähes tasan). Hyvä kaula, erinomainen ylälinja. Kauniisti kaareutuva lantio ja hyvin kannettu häntä. Riittävät etukulmaukset. Hyvät takakulmaukset. Kaipaa vielä leveyttä eturintaan ja kaarevuutta rintakehään. Hyvät sivuliikkeet, vielä hyvin kapeat sekä edestä että takaa. Turkissa vähäinen kellertävä vivahde. Hyvä luonne."

Eilinen meni naureskellessa Egon "suurille ja häiritseville" silmille, reppana ei oikein tajunnut miksi sille nauretaan niin kovasti kun väsyttikin niin kovasti!

Tänään sain näyttelysuunnitelman tehtyä loppukesäksi:
Su 26.7. Eukanuba Super Summer Show, Tuomarinkartano
Su 9.8. Ryhmänäyttely (1&2), Tuomarinkartano
Su 23.8. Kaikkien rotujen näyttely, Heinola
Su 6.9. Kaikkien rotujen näyttely, Hakunila
Su 20.9. Ryhmänäyttely (1&7/8), Hyvinkää
Eli joka toinen sunnuntai on näyttely, harkinnassa on vielä 1-2 näyttelyä, mutta tuo olisi toisaalta ihan hyvä tahti.

Lauantaina lähdetään sitten Ahvenanmaalle lomailemaan, kivaa! Samalla siitä alkaa loma, minulla 3 viikkoa ja Kimillä 2. Lisää päivityksiä ja kuvia varmaan kun ollaan kotiuduttu taas, meidän mökistä kun ei löydy edes televisiota, muista yhteyksistä puhumatikkaan... =)
Aurinkoista kesää kaikille!!!