Toukokuu remonttitunnelmissa - lopulta valmista!

Huhti- ja toukukuu on kuluivat muutto- ja remonttitunnelmissa vaikuttaen tietty myös Egon ja Rukan arkeen.Vanhassa asunnossa pakkaaminen aloitettiin hyvissä ajoin huhtikuun puolella ja toukokuun lähestyessä oli asunto jo niin täynnä muuttolaatikoita ja tavaraa ylipäänsä että nukkumapaikkojen valikoima kaventui normaalista.

Pojat

Muutto sujui onneksi hyvässä kelissä niin että pojat oli vanhan asunnon takapihalla suurimman osan ajasta. Pari yötä nukuttiin uudessa asunnossa ennenkuin lähdettiin viikoksi evakkoon Kalasatamaan, Kimin äidin asuntoon, kerrostaloon. Kyllä noiden iltojen jälkeen osaa arvostaa tätä espoolaista vihreyttä - Kalasatamassa kun on  iso rakennustyömaa oikeastaan jokapuolella eikä missään mitään vihreää, vain hiekkaa ja soraa ja lasinsirpaleita... =(

Ruka vaanimassa Egoa

Selvittiin kuitenkin ja nyt asustellaan uudessa kodissa, vielä lähempänä metsän ulkoilureittejä kuin ennen. Remontti saatiin vihdoin päätökseen tällä viikolla ja nyt on siis kaikki hyvin. =) Koko lauman elämään uusi asunto on tuonut myös rappusia, mutta sujuvasti niistäkin jo mennään. Pojat oli välillä remonttimiesten kanssa kotosalla, Ego oli jo porukkaan tottunutkin - samat naamat tekemässä jo kolmatta remonttia. Ruka taas on niin iisi jätkä ettei väkimäärästä stressaile vaan pötköttelee portin takana rappusilla. Portin avulla koirat sai pidettyä joko ylä- tai alakerrassa, tarpeen mukaan (tai Ruka usein rappusilla, vielä kun mahtuu yhdelle askelmalle).

Pääsiäisenä kävin Rukan kanssa elämäni ensimmäisessä mätsärissä Masalassa, ja reissuun liittyi matkustusta bussilla ja junalla. Ensimmäinen bussiin nousuyritys päättyi siihen että Ruka riuhtaisi itsensä irti kaulapannasta kun päätti ettei bussiin halua. PISTE. No seuraavaan bussiin mentiin niska-perse-otteella. Eikä se tainnut olla niin kamalaa kuin automatkustaminen vaikka kuolaa bussissakin valui. Juna oli sitten jo iisimpi juttu, johtuen ehkä matkanteon tasaisuudesta. Mätsärissä aivan odotetusti Ruka haukkui kaikkea ja ainakin kaikkia koiria. Välillä malttoi olla vähän hiljaa mutta muuten oli kyllä rankka reissu kun kaikkia piti komentaa.

Kuva: Laura Luotonen

Helatorstaina Rukalla oli edessä ensimmäinen pentunäyttely, epävirallisiahan nuo tosin vielä ennen 9kk:n ikää on mutta nyt kuitenkin ihan oikea tuomari arvostelemassa. Aamu vaan alkoi huonosti - nukuin lahjakkaasti 1,5 tuntia pommiin... Onneksi olin pakannut kamat valmiiksi edellisenä iltana, joten kymmenessä minuutissa olin Rukan kanssa autossa starttaamassa kohti Tuomarinkylää. Ehdittiin kuitenkin ihan ajoissa, ihme! Kehässä Ruka seisoi ihan nätisti ja hampaita sai katsella ja kopeloida ihan rauhassa. Juoksu sen sijaan on se heikoin lenkki.... Hirmuista kenguruloikkaa, pohkeesta näykkimistä ja kehän ulkopuolisille koirille haukkumista... Onneksi oli kiltti tuomari joka juoksutti meitä kunnes sai edes pätkän jotain raviksi kutsuttavaa... Arvostelukin Päivi Eerolalta oikein mainio meidän räksy-kengurulle:
"Tasapainoisesti rakentunut, liikkuu hyvällä askelpituudella. Keskivahva luusto. Ranteissa pehmeyttä.  Hyvä päänpituus, voimakas pigmentti. Kauniit silmät. Sopiva kaula. Ikäisekseen hyvin kehittynyt rintakehä. Hyvä askelpituus kunhan malttaa pysyä ravissa. Avoin ja ystävällinen."

Rukan kanssa käytiin myös lääkärissä kun anaalit kiusasi pitempään, tyhjennyksen jälkeen helpotti. Reippaasti poitsu oli lääkärissä, vähän piti kiljua mutta sen jälkeen kaikki oli taas ihan hyvin.
En tiedä onko tällä reunalla Latokaskea enemmän punkkeja vai mistä johtuu mutta eräänä viikonloppuna irrotettiin yhtenä päivänä Rukasta yksi iiiso ja Egosta kaksi ja kolmas vipelsi pään päällä... Tuo määrä Egossa on sitä luokkaa mitä normaalisti koko kesänä... Päädyttiin kokeilemaan uutta suun kautta otettavaa purutablettia, Bravectoa, minkä pitäisi auttaa pitämään punkit loitolla peräti 3kk:n ajan. Lääkkeen antamisen jälkeen ei ole punkkeja enää näkynyt vaikka samoilla kulmilla on liikuttu, turkissa kyllä niitä vipeltää mutta ei yhtään kiinnittynyttä.

Talviturkki käytiin heittämässä Nuuksiossa sunnuntaina 25. toukokuuta, nyt ei enää Rukan tarvinnut kiljua altaan reunalla vaan muitta mutkitta lähti Egon perässä uimaan.

Maanantaina 26.5. oli Egolla jalkakontrolli, Kimi ajeli Egon kanssa Aistiin ja siellä menee aina tovi että saadaan Ego unten maille... Kaikki oli kuitenkin hyvin ja saatiin uusittua muutama resepti samalla.

Toukokuun puolella treffattiin Rukan kanssa myös Ullaa jolta sain vinkkejä Rukan hihnakiskomiseen ja muille haukkumiseen. Etenkin hihnassa kiskominen on vähentynyt jo nyt, muille rähisemisen kanssa pitää vielä tehdä vähän hommia.

Ruka jo 4kk!

Huomaa kyllä facebookin vaikutuksen – sinne on helppo heittää kuvia heti silloin kun niitä napsii. Ja tänne jää sitten päivitykset vähemmälle.... sorry!

Ruka kasvaa kohisten… Kylkiluut ei enää näy – tuntuu tosin ja jalat kasvavat mittaa. Korvat edelleen näyttää kokoa liian suurilta. Kotona kun etsii ja vaihtaa nukkumapaikkaa kuuluu aina kauhea luiden kolina!

Tiistaina käytiin ottamassa tehosterokotus ja rabies ja samalla käytiin vaa’alla: 16,2kg. Ego painoi saman ikäisenä 19,1 kiloa, joten ehkä Rukasta ei tule ihan niin iso… Mikä olisi ihan jees. =)

Egoa ei ole hetkeen punnittu, mutta näkee selvästi että on vähän kiloja lähtenyt kun ”jostain syystä” liikkuu nykyään enemmän lenkeillä. On ihanaa nähdä kuinka Ego nykyään kerjää Rukaa leikkimään, lällättelee kepillä jotta toinen lähtisi jahtaamaan tai käy vaikka pökkimässä pehmolelulla…

Rukan mielestä taas kaikki mitä on Egolla on erityisen kiinnostavaa… Vaikka antaisi ihan identtiset puruluut niin se mitä Ego syö on parempi ja haluttavampi. Ei kyllä kovin yllättävää. Hampaiden vaihtuminen on Rukalla käynnissä myös ja muutama ilta sitten oli aika verinen Ego lenkin jälkeen kun Ruka roikkui siinä hampailla joista ainakin yksi sitten irtosi...

Ruka on myös kova käyttämään ääntään… ininää, vinkunaa, piipitystä, örinää… Ego oli ja on edelleen paljon hiljaisempi (paitsi ovikellon soidessa) Tosin iän myötä unet ovat kova-äänisempiä… Tällä tarkoitan siis unien näkemistä ja niihin liittyvää haukkumista. =)

Toistaiseksi mitään tuhoja ei ole Ruka saanut aikaan, ehkä riittävä puruluiden ja lelujen määrä yhdistettynä Egon läsnäoloon hillitsee pahimpien päähänpistojen synnyn. Hope so!

Ruka & Raili (kuva: Laura Luotonen)

Ulkoillessa Ruka on tällä hetkellä ”hihna-rähjääjä”, lähes poikkeuksetta vastaantuleville pitää räksyttää. Tylsää on kun Ego lähtee välillä komppaamaan. Pitää alkaa keksimään jotain konsteja ennen kuin räksytys jää tavaksi. Tuntuu että rohkeutta Rukalla piisaa, reippaasti vaan kohti kaikkea uutta ja jännittävää - ei todellakaan mikään arkajalka! Ehkä osansa tekee myös se että yleensä mukana on "isobroidi"-Ego, johon voi aina luottaa. Tarvitaan siis lisää tilanteita missä Ego ei ole mukana!

Rukan siskoa Railia treffattiin taas viime sunnuntaina ja 1,5 tunnin riekkumisen jälkeen tuloksena oli raato olohuoneen nurkassa… Ja Ego sai laatuaikaa: pääsi lenkille ilman ”pikkuveljeä”.

Raili ja Ruka

Uutta elämää blogiin ja meidän laumaan - tervetuloa Ruka!

Laumamme sai vuoden 2014 alussa uuden jäsenen; Joulumaan Revontulen Pauke, kutsumanimeltään Ruka, liittyi joukkoomme Rovaniemeltä, Kennel Joulumaasta.


Perjantaina 31. tammikuuta lastattiin auto ja muu lauma autojunaan ja tehtiin matkaa raiteilla nukkuen Ouluun asti. Ego suoriutui junamatkasta hienosti, onhan sitä Egon kanssa tullut aika paljon reissattuakin joten eipä tämäkään matkustustapa aiheuttanut Egolle mitään ongelmia!
Oulussa käytiin aamupalalla ystävämme Elinan luona, samalla pientä Nella-vauvaa tervehtimässä. Oulusta matka jatkui kohti Rovaniemeä, mistä Maaritin ja Jukan luota saatiin Ruka mukaamme. Kunhan Ruka oli päässyt ulkoilun aiheuttamasta tärinästä sylissäni lämpimässä, lähti reipas poika itse tutkimaan takapenkillä ollutta häkkiä ja kun siellä olleet lelut oli testattu, maistui uni. Rovaniemeltä matka jatkui Oulun ohi Kannukseen, siskoni luo yökylään. Kannuksessa Egoa ja Rukaa odotti myös siskoni 4kk ikäinen Elsa-labbis, joka on erityisen ihastunut Egoon. =) Ensimmäinen yö meni hienosti omassa huoneessa muun lauman kanssa, ilman isompia itkuja. Pissat tehtiin paperille tai ulos ja ruoka maistui. Ensimmäisenä iltana jo Elsalle räksytettiin kun tyttö uskalsi tulla katsomaan minne Ruka vei Elsan lempilelua... Topakka tapaus!
Sunnuntaina 2.2. matka jatkui Kannuksesta kohti Espoota, välillä pysähdeltiin ja käytiin hihnassa pissalla. Hihnaan totuttelu meni kyllä todella hienosti, tärkeintä oli seurata mitä se iso valkoinen kaveri puuhaa ja repsottaa perässä parhaansa mukaan. Yhden pysähtymiskerran jälkeen Ruka katseli kun Ego hyppäsi auton perään ja ilmaisi haluavansa sinne myös. Niinpä yksi pätkä ajettiin siten että kumpikin oli auton takana, Egon vaihtaessa kiusaantuneena aina nukkumakohtaa jos Ruka vahingossa tuli liian lähelle. Muuten automatkat meni oikein hienosti eikä matkapahoinvoinnista ollut tietoakaan. Ruka nukkui paljon häkissä ja kun pidettiin häkin ovea auki, oli siinä lähellä aina turvallinen käsi .

Raili ja lentävä Ruka

Eläinfysioterapeutti Petran luona

Ensimmäinen viikko sujui Hannan "lomaillessa" ja talon tavoille totutellessa, oli ihanaa nähdä kuinka Ego päivä päivältä päästi Rukan lähemmäksi. Viikon aikana vietettiin yksi yö vanhempieni talossa hyvinkäällä ja vierailtiin fyssari-Petralla kun Ego oli "huollossa". Varsin reipas poika Ruka kyllä on!

Raili ja Ruka

Sunnuntaina 16.2. Rukalla oli treffit Raili-siskon kanssa joka oli saapunut uuteen kotiinsa tänne etelään, myös Espooseen. Sisarukset näkivät raunioradan tuntumassa ja reippaina pentuina tutkivat kaksistaan paikkoja tosi rohkeasti. Välillä kömpivät putkissa ja välillä juoksivat kuusen alla ympyrää. Pitkätukkainen Raili oli aika..hmm... ei niin valkoinen enää kotiin lähtiessään. =) Ja Rukakin joutui kyllä kotona pesulle, mutta siinä nyt ei tuntunut olevan mitään ihmeellistä, kuivaaminen pyyhkellä tuntui mukavalle. Noiden treffien jälkeen Rukalle uni maistui ja talossa oli hetken ihana rauha...

Kun Ruka Rovaniemeltä haettiin oli vaaka näyttänyt edellisenä päivänä 5,9 kiloa. Viikkoa myöhemmin Ruka painoi 7,2 kiloa ja nyt 10-viikkoisena 8,2 kiloa.

Kynsiä on leikelty pariin otteeseen ja se ei tunnu olevan Rukan suosikkijuttuja ollenkaan - ensimmäinen leikkuukerta oli kunnon draamaa (=huutoa ja kiljumista ja pois pyristelyä) alusta loppuun, toisella kerralla etutassut meni kohtuullisesti mutta takajalkojen kohdalla "drama queen" palasi. =) Operaatio oli sen verran rankka että vesi ja uni maistuivat!

Ruoka uppoaa Rukaan hyvin, annetaan vielä neljä kertaa päivässä mutta etenkin iltaisin tuntuu Rukasta palvelu niin hitaalta että sitä pitää vauhdittaa kiljumalla ja räksyttämällä. Kuppi tosin ei mene alas ennenkuin osataan istua hiljaa...
Välillä vielä pääsee pissat sisälle, mutta aika kivasti osaa jo pyytää ulos ja kieltämättä ollaan aika ahkerasti takapihan ovea auottu.

Tällä hetkellä tulevat siis Egon kanssa ihan hyvin juttuun. Tai siis jos eivät nuku / puuhaile omiaan niin Ruka yrittää kiusata Egoa hyppimällä päin ja napsimalla poskesta tai sitten yrittää mielistellä ja tunkea päätään Egon suuhun. =) Ulkona Ruka repsottaa Egon perässä ja muutenkin on kovin tarkkaavainen mitä isoveli oikein puuhaa (tästä todisteena oli myös keltaiset läntit selässä kun piti mennä katsomaan liian läheltä....)

Ego on siis ollut oma, kiltti itsensä, oikea herrasmies. Nyt uskaltaa jo komentaa vilkasta pentua ja ottaa välillä kaulasta kiinni tai läppäisee tassulla. Aika harvoin totisia ärähdyksiä kuulee, Egohan laskee Rukan ruokakupilleenkin (jos vaan on pienellä tilaisuus)...

Perjantaina 14.2. rakas ystävänpäivälahjamme Ego täytti 6 vuotta, synttäreiden kunniaksi nautittiin pari peurankorvaa, Rukalta turvassa. =)
Ego saa vielä lenkkinsä rauhassa ilman Rukaa, välillä ollaan käyty hihnalenkillä kummankin kanssa mutta maailmassa on niin monta ihmeellistä asiaa että Ruka väsähtää kyllä aika nopeasti vaikka sisukkaasti koittakin Egon perässä repsottaa. Niinpä on vaan vielä reilua että Ego saa kunnon lenkkinsä ihan omassa rauhassa. Tai tuttujen aussityttöjen, Unnan ja Madden, kanssa. Hyvinkään visiitillä Ego pääsi juoksemaan bortsutyttöjen Lunan ja Sateen kanssa, mutta eipä nämäkään tytöt kovasti Egoa kiinnostaneet. Kauniin aussi-Madden kanssa sen sijaan Egolla on ihan erityinen suhde.... =)

Tästä se matka jatkuu, toivottavasti piristyn tätä blogia nyt taas ahkerammin päivittämään!

Tässä viimeisessä videossa Ruka on sikeässä unessa....

BH "hoideltu" =)

Aikamoista hiljaiseloa blogi viettänyt, mutta tehdään nyt edes toinen päivitys tälle vuodelle! =)

Ego Ahvenanmaalla

Egon jalka ”roikkuu” ennallaan ja Ego viettää sen kanssa hyvää koiranelämää. Alkuvuoden jälkeen käytiin ottamassa seuraavat kuvat heinäkuussa, ja luutuminen etenee hiljalleen. Kesän kynnyksellä tehtiin päätös että vepe jää Egon suunnitelmista pois, ihan vaan siksi että treenaaminen ei tunnu kovin mukavalle jos kokoajan on huolissaan liukastuuko koira merenrannan liukkaisiin kiviin ja satuttaa itseään enemmän.

Kesällä käytiin Egon kanssa Ahvenanmaalla, viikko Enklingessä ja sen jälkeen ”manner-Ahviksella” pari yötä hotellissa Maarianhaminassa. 

Lokakuussa käytiin Kimin kanssa reissussa ja sillä aikaa Ego lomaili tyytyväisenä Iinan lauman luona. Teki poitsulle hyvää olla välillä osana laumaa, kotona kun on ”ainokainen”.

Syksy 2013 toi tullessaan myös koirapäiväkoti Hyggebon. Rankka ja surullinen toukokuu 2013 vei mukanaan myös Egolle rakkaan hoitopaikan ja jouduimme keksimään uusia ratkaisuja. Kyllähän koira pärjäisi 10 tuntia yksin kotona mutta on sitä parempi mieli kun on yksinololle vaihtoehto.

Ego Ahvenanmaalla

Eli käytiin tutustumassa paikkaan ja nyt Egon on jo ollut 4 kertaa päiväkodissa. Lähden Egon kanssa aamulla ennen seitsemää bussilla kohti Helsinkiä ja haen Egon sitten neljän jälkeen. Kotimatkalla puoli viiden jälkeen on bussit ihan kiitettävän täynnä, mutta toistaiseksi ollaan mahduttu sekaan. Ego kuulemma tulee päiväkodissa hyvin toimeen muiden kanssa (mikä ei tietty ylpeitä omistajia yllätä).

Syksyllä EPK:n tottisryhmä-säätöjen keskellä päätin myös käydä kokeilemassa BH-koetta Egon kanssa ja sain paikan lokakuun lopulle. Ajatuksena että ”käydään kokeilemassa, jos ei mene läpi, niin tietää sitten mitä pitää vielä treenata.” Isoin haaste oli varmaan pitää oma pää rauhallisena, enkä siinä onnistunut ihan niin hyvin kuin toivoin. Jännitystä lisäsi vielä se että koe oli pian reissun jälkeen, eli koetta ennen ei ihan älyttömästi saanut tehotreeniä. Koe oli dobermanni-yhdistyksen järjestämä Oulunkylässä, tuttu paikka Egon ensimmäisen luonnetestin tiimoilta. Kokeessa oli 10 koiraa, 6 dobberia ja 4 ”muuta”. Meidän parina oli kelpie ja oltiin kolmantena parina vuorossa. Ensimmäisenä Ego jäi paikkamakuuseen ja vähän hirvitti kun ”maahan”-käskyn jälkeen näin silmäkulmasta ettei kyynärpäät menneet heti maahan. Usein Ego silloin nousee istumaan… Manailin koko paikkamakuun ajan itsekseni, suu jännityksestä viivana ja yllätys oli iso ja positiivinen kun kääntyessäni näin että Ego on hienosti paikkamakuussa. Paikkamakuun lopussa mokasin kun en tiennyt että pitää odottaa lupaa että koiran saa nostaa istumaan ja kytkeä hihnan kiinni. Kaavio meni ihan kohtuullisesti, täyskäännökset oli varmaan surkeimpia mitä Ego on koskaan tehnyt, mutta henkilöryhmä meni tosi hyvin! Myös jättävät liikkeet meni tosi hienosti! Eli kokeen A-osa meni läpi, wuhuu! Palaute oli täysin ennalta arvattavissa… ”seuraaminen ei ole iloista eikä ole kontaktia, koira kyllä tulee mukana kuten matkalaukku”. Kyllä. Ja jättävien luoksetulossa olisi pitänyt olla enemmän vauhtia, mutta omasta mielestäni Egon vauhti oli oikein hyvä. Oma rima on alempana, pk-kokeisiin kun ei tulla lähtemään kuitenkaan. B-osaa lähti suorittamaan kymmenestä koirasta 9 Oulunkylä ostarille. Ympyrän muotoisella lenkillä oli käynnistyvää autoa ja sieltä autosta huutelija… juoksijaa ja pyöräilijää ja häiriökoiraa ja ihmisryhmä… ja lopuksi sitten koira kytkettiin kiinni ja mentiin nurkan taakse. Tätä jännitin kaupunkiosuudessa eniten kun Ego on sellainen mammanpoika välillä. Onneksi edellisenä iltana tätä treenattiin ja hienostihan se meni, kiltisti oli poika odotellut mammaa. Kommenttina tuli että ”me jo epäiltiin onko sun koirasi elossa”. Heh. Paras hetki oli kuitekin erään ison dobberiuroksen suorituksessa kun juuri tuossa ”koira kiinni ja nurkan taakse”-osuudessa koiraa meni taputtelemaan joku laitapuolen kulkija, vailla minkäänlaista itsesuojeluvaistoa… ”hyvä poika” ja taputtaa isoa dobberia päähän… =) Mutta siis kaikki 9 pääsivät myös B-osasta läpi. Kiitokset hyvin järjestetystä testistä, päivä sujui oikein mukavasti! Ja nyt on helpottunut olo kun tuo homma on pois päiväjärjestyksestä!

Nyt olen miettinyt josko lähtisi Egon kanssa kokeilemaan TOKOa jossain vaiheessa… Hiljalleen treenailee ALO-liikkeitä ja katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Hyppy jää tietysti ALOn liikkeistä suorittamatta mutta jos kaikki muuten menisi putkeen niin teoriassa hyvät pisteet ovat mahdolliset saavuttaa. Teoriassa. Katsotaan. Paljon vielä hommia tokossakin, mutta kiva kun on suunnitelmia! 

Talvikauden eka uimakerta on jo varattu hyvinkäälle ja mukaan lähtee ainakin isosisko Indy.

2013 alun kuulumisia

Päivitystä pitkästä aikaa... 

Käytiin 27.12.2012 Egon kanssa kontrolliröntgenissä Aistissa. Kuvat näyttivät hyvältä, luutuminen etenee hitaasti mutta varmasti. Seuraavat kuvat sitten kesän alussa ja toivotaan että saataisiin se vepe-lupa vihdoin!

Muuten ollaan vietetty ihan "kotikoiran elämää" ja pieniä juttuja lukuunottamatta ihan vaan nautittu talvesta. Siinäpä nauttimista riittääkin, lumi kun on niiiiiin herkullista että sitä pitää lenkeillä syödä kilokaupalla ja pahimmillaan sitten pissattaa keskellä yötäkin. Lumeen on myös kiva kaivautua ja ruoan jälkeen pitäisi päästä aina pihalle hinkkaamaan kuonoa lumihankeen!

5v.-synttäritkin hurahti jo ohi... ystävänpäivänä 14.2.2013 kakun virkaa toimitti maksalaatikko viidellä nakilla. Sankarille maistui ja osa "kakusta" jäi vielä seuraavaksi päiväksi. =)

Uimassa hyvinkäällä ollaan käyty muutaman kerran ja ell-punnituksen jälkeen on syytäkin Egon laihduttaa muutamia kiloja (hups)! =)

Edessä Indy, takana Ego

Viime uimareissulla oltiin isosisko-Indyn ja Indyn pojan, Royn, kanssa.

Ego ja Essi-sisko

Samaisella uimareissulla piipahdettiin moikkaamassa Essi-siskoa, muun Weissenin lauman vahtiessa sisätiloista. =) Essi vähän arasteli vaikka Ego yritti oikein maahan menemällä houkutella Essiä leikkimään. No, onneksi Ego keksi tekemistä kaivautumalla lumikasaan... Kaivuu-urakan jälkeen tosiaan uimaan ja tuloksena oli illalla aika tyytyväisen väsynyt koira!

Loppuvuoden kuulumisia

Johan on taas aikaa vierähtänyt blogin päivityksestä. Eipä koirapuolella mitään ihmeellistä... Tottis ja jälkitreenit ovat nyt talvitauolla, jatkoa ensi vuoden puolella.

Jalan yksi arvista aukesi tuossa marraskuun loppupuolella, samoihin aikoihin kun talvi alkoi tehdä tuloaan. Haava kuitenkin pysyi ummessa muutaman rauhallisemman päivän jälkeen ja Vetramilliä apuna käyttäen. Fyssari-Petralla Ego kävi Kimin kanssa jumppaamassa ja vesijuoksemassa. Klenkkaaminen väheni heti, eli säännölliset jumppailut Petran kanssa ovat tarpeen, onhan tuo jalka muuttanut Egon liikkumista ja sitä myöten vähän erilaiset kohdat saattavat jumiutua.


Ja nyt ollaan käyty pari kertaa Hyvinkäällä uimassa ja seuraavakin kerta on jo kalenterissa.

Halla

Ensimmäisellä kerralla mukana oli "naapurin tytöt" Jewel ja Halla (Mihela's). Jewel on puolisen vuotta Egoa nuorempi ja Halla vasta reilu 4kk. Molemmat tytöt oli ensikertalaisia ja uivat uittajan avustamina. Jewel veti innokkaasti haukkuen kovaa vauhtia altaassa ja pikku-Halla veti myös oikein tyylikkäästi, kyllä Hallastakin vielä uimari tulee!

Ego veti niin isoilla kierroksilla omaa vuoroa odotellessa että jo alle kymmenessä minuutissa alkoi voimat loppumaan ja koira painumaan vähän liikaa veden alle. Laitettiin (pelastus-)liivit päälle ja niin jaksoi taas Ego pysyä pinnalla. =)

Isosisko Indy & Ego

Tänään oltiin uimassa Indy-siskon kanssa. Ego jaksoi vähän paremmin kuin edellisellä kerralla, mutta laitoin taas lopussa liivit päälle niin lelun nouto meni altaassa taas vauhdikkaammin.

Ego & Essi

Kotimatkalla otettiin vielä nopea pysähdys Weissen Lindenhofiin missä Ego pääsi moikkaamaan Essi-siskoaan pitkästä aikaa. Kauaa ei Ego jaksanut lumessa peuhata Essin kanssa vaan halusi lämpimään autoon ja kotiin rankan uintikeikan jälkeen lepäämään ja lämmittelemään.

Seuraavaksi varmaan raporttia lääkäristä minne mennään heti joulun jälkeen ottamaan uudet röntgenet.

Ego & Essi-sisko

Oikein mukavaa ja rauhallista joulua kaikille!

Lisää lomailua ja syksyn käynnistelyä

Elokuu hurahti ohi niin kovaa vauhtia ettei tosikaan, ja Kimin kesälomakin alkoi lopulta. Elokuun viimeisenä päivänä suunnatiin auton nokka Helsingin keskustasta kohti Mäntyharjua. Yövyimme reissun ensimmäisen yön B&B Pinuksessa, kerrassaan sympaattinen paikka ja upeaa että vanhoja paikkoja viitsitään kunnostaa. Erityismaininta aamupalasta tuoreine omenapiirakkoineen, sekä lähtiessä käteen annetusta aronia-omenahillopurkista...

Lauantaina, 1. syyskuuta, saavuttiin Egollekin tutulle Hattusaaren mökille. Ensitöikseen Ego yritti taas juoda vedet Pielisestä mutta jäi sinne vielä työstettävää. =)

Mustikkaa ( ja puolukkaa ) täällä on ihan hullun paljon, enpä muista ennen tällaisia määriä nähneeni. Itse en tykkää poiminnasta, suurimpana syynä hyttyset jotka syö elävältä... Täällä ei ole tarvinnut montaa askelta ottaa niin on pussi puolillaan. Egon kakkapussit toimii kätevästi myös marjapusseina - niitä on aina mukana ja yksi pussillinen on jo ihan kiva määrä. =) Kimi ei ensin uskonut että Ego syö mustikkaa mutta eiköhän tämän viikon jälkeen ala uskomaan... Alkuun Ego tulee syömään

mustikkaa juuri siitä mistä olen poimimassa " ai mitä sä teet, onko siinä hyviä vai?"... Mutta sitten saa nopeasti langan päästä kiinni ja mumpsuttelee menemään itsekseenkin. Lenkiltä palattiin usein mökille kielet sinisenä.

Reissulla saatiin aikaiseksi lähipellolle jälki Egolle, intoa riitti taas ihan järjettömästi. Kaikki kepit kyllä löytyi, mutta olisi halunnut heti jatkaa matkaa. Käskytin (kevyesti) maahan kepin luona, kehuin kovasti ja näytin vielä keppiä ja palkkasin sitten nakilla. Palkan jälkeen Ego sivulle ja luvan kanssa jatko. Aika reippaasti sai myös vauhtia himmata. Jälki loppui metsän rajaan ja pellon vaihtuessa metsäksi hukkasi Ego jäljen ja meni hetki ennenkuin sai jäljen ajettua ihan loppuun. Säät pilasi suunnitelmat uudesta peltojäljestä.
Viime viikonloppuna päästiin ensimmäistä kertaa mukaan epk:n jälkitreeneihin metsään. Ego poimi jäljen janalta nätisti ja metsässä sain pidettyä vauhdin alhaalla. Kepeistä löysi 3/4 ja nyt jätin käskyttämisen pois ja palkkasin maasta, siitä missä keppi oli. Ehkä vauhdin himmaamisesta johtuen Ego teki hyvää työtä ja piti kuonon maassa. Palkkausta pitää vielä petrata, kepin löytymisestä pitää tehdä vieläkin isompi ja tärkeämpi juttu!
Tottistreeneihin päästiin myös tällä viikolla ja saatiin lisää hyviä vinkkejä meidän seuraamiseen. Ajattelin myös kokeilla opettaa Egolle sivulletuloon kiertämisen takaani sivulle... Nyt jos Ego tulee suoraan edestä niin sivulle "asettuminen" on välillä sellaista pomppimista ja yleensä tuloksena myös vino perusasento. Jospa takaa kiertämisellä saataisiin suora perusasento. Eli lisää treeniä, lisää treeniä...

Tällä viikolla saatiin myös suru-uutisia; Egon upea isä, Gregor-Rex, on lähtenyt pelaamaan palloa koirien taivaaseen, isoille nurmille. Voimia muulle Weissenin laumalle!