Uutta elämää blogiin ja meidän laumaan - tervetuloa Ruka!

Laumamme sai vuoden 2014 alussa uuden jäsenen; Joulumaan Revontulen Pauke, kutsumanimeltään Ruka, liittyi joukkoomme Rovaniemeltä, Kennel Joulumaasta.


Perjantaina 31. tammikuuta lastattiin auto ja muu lauma autojunaan ja tehtiin matkaa raiteilla nukkuen Ouluun asti. Ego suoriutui junamatkasta hienosti, onhan sitä Egon kanssa tullut aika paljon reissattuakin joten eipä tämäkään matkustustapa aiheuttanut Egolle mitään ongelmia!
Oulussa käytiin aamupalalla ystävämme Elinan luona, samalla pientä Nella-vauvaa tervehtimässä. Oulusta matka jatkui kohti Rovaniemeä, mistä Maaritin ja Jukan luota saatiin Ruka mukaamme. Kunhan Ruka oli päässyt ulkoilun aiheuttamasta tärinästä sylissäni lämpimässä, lähti reipas poika itse tutkimaan takapenkillä ollutta häkkiä ja kun siellä olleet lelut oli testattu, maistui uni. Rovaniemeltä matka jatkui Oulun ohi Kannukseen, siskoni luo yökylään. Kannuksessa Egoa ja Rukaa odotti myös siskoni 4kk ikäinen Elsa-labbis, joka on erityisen ihastunut Egoon. =) Ensimmäinen yö meni hienosti omassa huoneessa muun lauman kanssa, ilman isompia itkuja. Pissat tehtiin paperille tai ulos ja ruoka maistui. Ensimmäisenä iltana jo Elsalle räksytettiin kun tyttö uskalsi tulla katsomaan minne Ruka vei Elsan lempilelua... Topakka tapaus!
Sunnuntaina 2.2. matka jatkui Kannuksesta kohti Espoota, välillä pysähdeltiin ja käytiin hihnassa pissalla. Hihnaan totuttelu meni kyllä todella hienosti, tärkeintä oli seurata mitä se iso valkoinen kaveri puuhaa ja repsottaa perässä parhaansa mukaan. Yhden pysähtymiskerran jälkeen Ruka katseli kun Ego hyppäsi auton perään ja ilmaisi haluavansa sinne myös. Niinpä yksi pätkä ajettiin siten että kumpikin oli auton takana, Egon vaihtaessa kiusaantuneena aina nukkumakohtaa jos Ruka vahingossa tuli liian lähelle. Muuten automatkat meni oikein hienosti eikä matkapahoinvoinnista ollut tietoakaan. Ruka nukkui paljon häkissä ja kun pidettiin häkin ovea auki, oli siinä lähellä aina turvallinen käsi .

Raili ja lentävä Ruka

Eläinfysioterapeutti Petran luona

Ensimmäinen viikko sujui Hannan "lomaillessa" ja talon tavoille totutellessa, oli ihanaa nähdä kuinka Ego päivä päivältä päästi Rukan lähemmäksi. Viikon aikana vietettiin yksi yö vanhempieni talossa hyvinkäällä ja vierailtiin fyssari-Petralla kun Ego oli "huollossa". Varsin reipas poika Ruka kyllä on!

Raili ja Ruka

Sunnuntaina 16.2. Rukalla oli treffit Raili-siskon kanssa joka oli saapunut uuteen kotiinsa tänne etelään, myös Espooseen. Sisarukset näkivät raunioradan tuntumassa ja reippaina pentuina tutkivat kaksistaan paikkoja tosi rohkeasti. Välillä kömpivät putkissa ja välillä juoksivat kuusen alla ympyrää. Pitkätukkainen Raili oli aika..hmm... ei niin valkoinen enää kotiin lähtiessään. =) Ja Rukakin joutui kyllä kotona pesulle, mutta siinä nyt ei tuntunut olevan mitään ihmeellistä, kuivaaminen pyyhkellä tuntui mukavalle. Noiden treffien jälkeen Rukalle uni maistui ja talossa oli hetken ihana rauha...

Kun Ruka Rovaniemeltä haettiin oli vaaka näyttänyt edellisenä päivänä 5,9 kiloa. Viikkoa myöhemmin Ruka painoi 7,2 kiloa ja nyt 10-viikkoisena 8,2 kiloa.

Kynsiä on leikelty pariin otteeseen ja se ei tunnu olevan Rukan suosikkijuttuja ollenkaan - ensimmäinen leikkuukerta oli kunnon draamaa (=huutoa ja kiljumista ja pois pyristelyä) alusta loppuun, toisella kerralla etutassut meni kohtuullisesti mutta takajalkojen kohdalla "drama queen" palasi. =) Operaatio oli sen verran rankka että vesi ja uni maistuivat!

Ruoka uppoaa Rukaan hyvin, annetaan vielä neljä kertaa päivässä mutta etenkin iltaisin tuntuu Rukasta palvelu niin hitaalta että sitä pitää vauhdittaa kiljumalla ja räksyttämällä. Kuppi tosin ei mene alas ennenkuin osataan istua hiljaa...
Välillä vielä pääsee pissat sisälle, mutta aika kivasti osaa jo pyytää ulos ja kieltämättä ollaan aika ahkerasti takapihan ovea auottu.

Tällä hetkellä tulevat siis Egon kanssa ihan hyvin juttuun. Tai siis jos eivät nuku / puuhaile omiaan niin Ruka yrittää kiusata Egoa hyppimällä päin ja napsimalla poskesta tai sitten yrittää mielistellä ja tunkea päätään Egon suuhun. =) Ulkona Ruka repsottaa Egon perässä ja muutenkin on kovin tarkkaavainen mitä isoveli oikein puuhaa (tästä todisteena oli myös keltaiset läntit selässä kun piti mennä katsomaan liian läheltä....)

Ego on siis ollut oma, kiltti itsensä, oikea herrasmies. Nyt uskaltaa jo komentaa vilkasta pentua ja ottaa välillä kaulasta kiinni tai läppäisee tassulla. Aika harvoin totisia ärähdyksiä kuulee, Egohan laskee Rukan ruokakupilleenkin (jos vaan on pienellä tilaisuus)...

Perjantaina 14.2. rakas ystävänpäivälahjamme Ego täytti 6 vuotta, synttäreiden kunniaksi nautittiin pari peurankorvaa, Rukalta turvassa. =)
Ego saa vielä lenkkinsä rauhassa ilman Rukaa, välillä ollaan käyty hihnalenkillä kummankin kanssa mutta maailmassa on niin monta ihmeellistä asiaa että Ruka väsähtää kyllä aika nopeasti vaikka sisukkaasti koittakin Egon perässä repsottaa. Niinpä on vaan vielä reilua että Ego saa kunnon lenkkinsä ihan omassa rauhassa. Tai tuttujen aussityttöjen, Unnan ja Madden, kanssa. Hyvinkään visiitillä Ego pääsi juoksemaan bortsutyttöjen Lunan ja Sateen kanssa, mutta eipä nämäkään tytöt kovasti Egoa kiinnostaneet. Kauniin aussi-Madden kanssa sen sijaan Egolla on ihan erityinen suhde.... =)

Tästä se matka jatkuu, toivottavasti piristyn tätä blogia nyt taas ahkerammin päivittämään!

Tässä viimeisessä videossa Ruka on sikeässä unessa....

BH "hoideltu" =)

Aikamoista hiljaiseloa blogi viettänyt, mutta tehdään nyt edes toinen päivitys tälle vuodelle! =)

Ego Ahvenanmaalla

Egon jalka ”roikkuu” ennallaan ja Ego viettää sen kanssa hyvää koiranelämää. Alkuvuoden jälkeen käytiin ottamassa seuraavat kuvat heinäkuussa, ja luutuminen etenee hiljalleen. Kesän kynnyksellä tehtiin päätös että vepe jää Egon suunnitelmista pois, ihan vaan siksi että treenaaminen ei tunnu kovin mukavalle jos kokoajan on huolissaan liukastuuko koira merenrannan liukkaisiin kiviin ja satuttaa itseään enemmän.

Kesällä käytiin Egon kanssa Ahvenanmaalla, viikko Enklingessä ja sen jälkeen ”manner-Ahviksella” pari yötä hotellissa Maarianhaminassa. 

Lokakuussa käytiin Kimin kanssa reissussa ja sillä aikaa Ego lomaili tyytyväisenä Iinan lauman luona. Teki poitsulle hyvää olla välillä osana laumaa, kotona kun on ”ainokainen”.

Syksy 2013 toi tullessaan myös koirapäiväkoti Hyggebon. Rankka ja surullinen toukokuu 2013 vei mukanaan myös Egolle rakkaan hoitopaikan ja jouduimme keksimään uusia ratkaisuja. Kyllähän koira pärjäisi 10 tuntia yksin kotona mutta on sitä parempi mieli kun on yksinololle vaihtoehto.

Ego Ahvenanmaalla

Eli käytiin tutustumassa paikkaan ja nyt Egon on jo ollut 4 kertaa päiväkodissa. Lähden Egon kanssa aamulla ennen seitsemää bussilla kohti Helsinkiä ja haen Egon sitten neljän jälkeen. Kotimatkalla puoli viiden jälkeen on bussit ihan kiitettävän täynnä, mutta toistaiseksi ollaan mahduttu sekaan. Ego kuulemma tulee päiväkodissa hyvin toimeen muiden kanssa (mikä ei tietty ylpeitä omistajia yllätä).

Syksyllä EPK:n tottisryhmä-säätöjen keskellä päätin myös käydä kokeilemassa BH-koetta Egon kanssa ja sain paikan lokakuun lopulle. Ajatuksena että ”käydään kokeilemassa, jos ei mene läpi, niin tietää sitten mitä pitää vielä treenata.” Isoin haaste oli varmaan pitää oma pää rauhallisena, enkä siinä onnistunut ihan niin hyvin kuin toivoin. Jännitystä lisäsi vielä se että koe oli pian reissun jälkeen, eli koetta ennen ei ihan älyttömästi saanut tehotreeniä. Koe oli dobermanni-yhdistyksen järjestämä Oulunkylässä, tuttu paikka Egon ensimmäisen luonnetestin tiimoilta. Kokeessa oli 10 koiraa, 6 dobberia ja 4 ”muuta”. Meidän parina oli kelpie ja oltiin kolmantena parina vuorossa. Ensimmäisenä Ego jäi paikkamakuuseen ja vähän hirvitti kun ”maahan”-käskyn jälkeen näin silmäkulmasta ettei kyynärpäät menneet heti maahan. Usein Ego silloin nousee istumaan… Manailin koko paikkamakuun ajan itsekseni, suu jännityksestä viivana ja yllätys oli iso ja positiivinen kun kääntyessäni näin että Ego on hienosti paikkamakuussa. Paikkamakuun lopussa mokasin kun en tiennyt että pitää odottaa lupaa että koiran saa nostaa istumaan ja kytkeä hihnan kiinni. Kaavio meni ihan kohtuullisesti, täyskäännökset oli varmaan surkeimpia mitä Ego on koskaan tehnyt, mutta henkilöryhmä meni tosi hyvin! Myös jättävät liikkeet meni tosi hienosti! Eli kokeen A-osa meni läpi, wuhuu! Palaute oli täysin ennalta arvattavissa… ”seuraaminen ei ole iloista eikä ole kontaktia, koira kyllä tulee mukana kuten matkalaukku”. Kyllä. Ja jättävien luoksetulossa olisi pitänyt olla enemmän vauhtia, mutta omasta mielestäni Egon vauhti oli oikein hyvä. Oma rima on alempana, pk-kokeisiin kun ei tulla lähtemään kuitenkaan. B-osaa lähti suorittamaan kymmenestä koirasta 9 Oulunkylä ostarille. Ympyrän muotoisella lenkillä oli käynnistyvää autoa ja sieltä autosta huutelija… juoksijaa ja pyöräilijää ja häiriökoiraa ja ihmisryhmä… ja lopuksi sitten koira kytkettiin kiinni ja mentiin nurkan taakse. Tätä jännitin kaupunkiosuudessa eniten kun Ego on sellainen mammanpoika välillä. Onneksi edellisenä iltana tätä treenattiin ja hienostihan se meni, kiltisti oli poika odotellut mammaa. Kommenttina tuli että ”me jo epäiltiin onko sun koirasi elossa”. Heh. Paras hetki oli kuitekin erään ison dobberiuroksen suorituksessa kun juuri tuossa ”koira kiinni ja nurkan taakse”-osuudessa koiraa meni taputtelemaan joku laitapuolen kulkija, vailla minkäänlaista itsesuojeluvaistoa… ”hyvä poika” ja taputtaa isoa dobberia päähän… =) Mutta siis kaikki 9 pääsivät myös B-osasta läpi. Kiitokset hyvin järjestetystä testistä, päivä sujui oikein mukavasti! Ja nyt on helpottunut olo kun tuo homma on pois päiväjärjestyksestä!

Nyt olen miettinyt josko lähtisi Egon kanssa kokeilemaan TOKOa jossain vaiheessa… Hiljalleen treenailee ALO-liikkeitä ja katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Hyppy jää tietysti ALOn liikkeistä suorittamatta mutta jos kaikki muuten menisi putkeen niin teoriassa hyvät pisteet ovat mahdolliset saavuttaa. Teoriassa. Katsotaan. Paljon vielä hommia tokossakin, mutta kiva kun on suunnitelmia! 

Talvikauden eka uimakerta on jo varattu hyvinkäälle ja mukaan lähtee ainakin isosisko Indy.

2013 alun kuulumisia

Päivitystä pitkästä aikaa... 

Käytiin 27.12.2012 Egon kanssa kontrolliröntgenissä Aistissa. Kuvat näyttivät hyvältä, luutuminen etenee hitaasti mutta varmasti. Seuraavat kuvat sitten kesän alussa ja toivotaan että saataisiin se vepe-lupa vihdoin!

Muuten ollaan vietetty ihan "kotikoiran elämää" ja pieniä juttuja lukuunottamatta ihan vaan nautittu talvesta. Siinäpä nauttimista riittääkin, lumi kun on niiiiiin herkullista että sitä pitää lenkeillä syödä kilokaupalla ja pahimmillaan sitten pissattaa keskellä yötäkin. Lumeen on myös kiva kaivautua ja ruoan jälkeen pitäisi päästä aina pihalle hinkkaamaan kuonoa lumihankeen!

5v.-synttäritkin hurahti jo ohi... ystävänpäivänä 14.2.2013 kakun virkaa toimitti maksalaatikko viidellä nakilla. Sankarille maistui ja osa "kakusta" jäi vielä seuraavaksi päiväksi. =)

Uimassa hyvinkäällä ollaan käyty muutaman kerran ja ell-punnituksen jälkeen on syytäkin Egon laihduttaa muutamia kiloja (hups)! =)

Edessä Indy, takana Ego

Viime uimareissulla oltiin isosisko-Indyn ja Indyn pojan, Royn, kanssa.

Ego ja Essi-sisko

Samaisella uimareissulla piipahdettiin moikkaamassa Essi-siskoa, muun Weissenin lauman vahtiessa sisätiloista. =) Essi vähän arasteli vaikka Ego yritti oikein maahan menemällä houkutella Essiä leikkimään. No, onneksi Ego keksi tekemistä kaivautumalla lumikasaan... Kaivuu-urakan jälkeen tosiaan uimaan ja tuloksena oli illalla aika tyytyväisen väsynyt koira!

Loppuvuoden kuulumisia

Johan on taas aikaa vierähtänyt blogin päivityksestä. Eipä koirapuolella mitään ihmeellistä... Tottis ja jälkitreenit ovat nyt talvitauolla, jatkoa ensi vuoden puolella.

Jalan yksi arvista aukesi tuossa marraskuun loppupuolella, samoihin aikoihin kun talvi alkoi tehdä tuloaan. Haava kuitenkin pysyi ummessa muutaman rauhallisemman päivän jälkeen ja Vetramilliä apuna käyttäen. Fyssari-Petralla Ego kävi Kimin kanssa jumppaamassa ja vesijuoksemassa. Klenkkaaminen väheni heti, eli säännölliset jumppailut Petran kanssa ovat tarpeen, onhan tuo jalka muuttanut Egon liikkumista ja sitä myöten vähän erilaiset kohdat saattavat jumiutua.


Ja nyt ollaan käyty pari kertaa Hyvinkäällä uimassa ja seuraavakin kerta on jo kalenterissa.

Halla

Ensimmäisellä kerralla mukana oli "naapurin tytöt" Jewel ja Halla (Mihela's). Jewel on puolisen vuotta Egoa nuorempi ja Halla vasta reilu 4kk. Molemmat tytöt oli ensikertalaisia ja uivat uittajan avustamina. Jewel veti innokkaasti haukkuen kovaa vauhtia altaassa ja pikku-Halla veti myös oikein tyylikkäästi, kyllä Hallastakin vielä uimari tulee!

Ego veti niin isoilla kierroksilla omaa vuoroa odotellessa että jo alle kymmenessä minuutissa alkoi voimat loppumaan ja koira painumaan vähän liikaa veden alle. Laitettiin (pelastus-)liivit päälle ja niin jaksoi taas Ego pysyä pinnalla. =)

Isosisko Indy & Ego

Tänään oltiin uimassa Indy-siskon kanssa. Ego jaksoi vähän paremmin kuin edellisellä kerralla, mutta laitoin taas lopussa liivit päälle niin lelun nouto meni altaassa taas vauhdikkaammin.

Ego & Essi

Kotimatkalla otettiin vielä nopea pysähdys Weissen Lindenhofiin missä Ego pääsi moikkaamaan Essi-siskoaan pitkästä aikaa. Kauaa ei Ego jaksanut lumessa peuhata Essin kanssa vaan halusi lämpimään autoon ja kotiin rankan uintikeikan jälkeen lepäämään ja lämmittelemään.

Seuraavaksi varmaan raporttia lääkäristä minne mennään heti joulun jälkeen ottamaan uudet röntgenet.

Ego & Essi-sisko

Oikein mukavaa ja rauhallista joulua kaikille!

Lisää lomailua ja syksyn käynnistelyä

Elokuu hurahti ohi niin kovaa vauhtia ettei tosikaan, ja Kimin kesälomakin alkoi lopulta. Elokuun viimeisenä päivänä suunnatiin auton nokka Helsingin keskustasta kohti Mäntyharjua. Yövyimme reissun ensimmäisen yön B&B Pinuksessa, kerrassaan sympaattinen paikka ja upeaa että vanhoja paikkoja viitsitään kunnostaa. Erityismaininta aamupalasta tuoreine omenapiirakkoineen, sekä lähtiessä käteen annetusta aronia-omenahillopurkista...

Lauantaina, 1. syyskuuta, saavuttiin Egollekin tutulle Hattusaaren mökille. Ensitöikseen Ego yritti taas juoda vedet Pielisestä mutta jäi sinne vielä työstettävää. =)

Mustikkaa ( ja puolukkaa ) täällä on ihan hullun paljon, enpä muista ennen tällaisia määriä nähneeni. Itse en tykkää poiminnasta, suurimpana syynä hyttyset jotka syö elävältä... Täällä ei ole tarvinnut montaa askelta ottaa niin on pussi puolillaan. Egon kakkapussit toimii kätevästi myös marjapusseina - niitä on aina mukana ja yksi pussillinen on jo ihan kiva määrä. =) Kimi ei ensin uskonut että Ego syö mustikkaa mutta eiköhän tämän viikon jälkeen ala uskomaan... Alkuun Ego tulee syömään

mustikkaa juuri siitä mistä olen poimimassa " ai mitä sä teet, onko siinä hyviä vai?"... Mutta sitten saa nopeasti langan päästä kiinni ja mumpsuttelee menemään itsekseenkin. Lenkiltä palattiin usein mökille kielet sinisenä.

Reissulla saatiin aikaiseksi lähipellolle jälki Egolle, intoa riitti taas ihan järjettömästi. Kaikki kepit kyllä löytyi, mutta olisi halunnut heti jatkaa matkaa. Käskytin (kevyesti) maahan kepin luona, kehuin kovasti ja näytin vielä keppiä ja palkkasin sitten nakilla. Palkan jälkeen Ego sivulle ja luvan kanssa jatko. Aika reippaasti sai myös vauhtia himmata. Jälki loppui metsän rajaan ja pellon vaihtuessa metsäksi hukkasi Ego jäljen ja meni hetki ennenkuin sai jäljen ajettua ihan loppuun. Säät pilasi suunnitelmat uudesta peltojäljestä.
Viime viikonloppuna päästiin ensimmäistä kertaa mukaan epk:n jälkitreeneihin metsään. Ego poimi jäljen janalta nätisti ja metsässä sain pidettyä vauhdin alhaalla. Kepeistä löysi 3/4 ja nyt jätin käskyttämisen pois ja palkkasin maasta, siitä missä keppi oli. Ehkä vauhdin himmaamisesta johtuen Ego teki hyvää työtä ja piti kuonon maassa. Palkkausta pitää vielä petrata, kepin löytymisestä pitää tehdä vieläkin isompi ja tärkeämpi juttu!
Tottistreeneihin päästiin myös tällä viikolla ja saatiin lisää hyviä vinkkejä meidän seuraamiseen. Ajattelin myös kokeilla opettaa Egolle sivulletuloon kiertämisen takaani sivulle... Nyt jos Ego tulee suoraan edestä niin sivulle "asettuminen" on välillä sellaista pomppimista ja yleensä tuloksena myös vino perusasento. Jospa takaa kiertämisellä saataisiin suora perusasento. Eli lisää treeniä, lisää treeniä...

Tällä viikolla saatiin myös suru-uutisia; Egon upea isä, Gregor-Rex, on lähtenyt pelaamaan palloa koirien taivaaseen, isoille nurmille. Voimia muulle Weissenin laumalle!

Hyviäkin uutisia ja lomailua

Päivitykset jääneet taas vähemmälle, sorry!

Ego Ainolan puistossa, Oulussa 180712

Maanantaina 11. kesäkuuta käytiin taas silmätarkastuksessa Joanna Palojärvellä Univetissä. Ego oli sopivan väsynyt kun käveltiin kotoa lääkärille ja istui esimerkillisesti tutkimuksen ajan. Viimeksihän päätettiin jatkaa ilman lääkkeitä koska silmissä ei näkynyt merkkiäkään pannuksesta. Sama jatkui edelleen -JEEEE- , eli silmissä ei edelleenkään näkynyt merkkiä pannuksesta. Nyt on uv-säteilyn määräkin sen verran iso että jos pannus olisi päättänyt pulpahtaa taas esiin, tällä säteilymäärällä olisi sen tehnyt. Mutta hyvä näin! Seuraavan kerran sovittiin tarkistus 2013 keväälle, ajoitetaan jonkun rokotuksen yhteyteen.
Jalka roikkuu edelleen mukana, sellaisia hepuleita saa välillä että ei siinä olla kipeitä ollenkaan... =)
Jälkitreeneissä käytiin ennen juhannusta pitkästä aikaa nurmikolla/heinikossa ja olin tosi tyytyväinen Egon työskentelyyn. Kuono pysyi maassa hyvin, lukuunottamatta pidemmässä heinikossa tapahtunutta "eksymistä". Olin aina luullut että pitkä heinikko olisi helpompi mutta meillä ainakaan ei näin ollut. Kaikki 3 keppiä löytyi hienosti ja seuraavalla kerralla voisi ajatella pidempääkin nurmikkojälkeä!
Tottistelu on sen sijaan jäänyt luvattoman huonolle treenaamiselle, täytyisi ottaa nyt ryhtiliike sen suhteen. Selittelynä sen verran että lääkärikäynnin jälkeen, saman viikon lopulla Ego klenkkasi useamman päivän, eikä oikein keksitty syytä moiseen. Klenkkaaminen meni ohi kyllä ja koko ajan Ego käytti jalkaansa hyvin.
Juhannukselta jätettiin antibiootit pois, johan niitä Ego söikin (1 tai jopa 2 erilaista) yli 6kk. Jännättiin ja kyttäiltiin jalkaa mutta kaikki meni oikein hyvin. 2,5 viikkoa antibioottien lopettamisen jälkeen kävin vielä näyttämässä jalkaa Silvialle, mutta hänkin totesi kaiken olevan hyvin. Seuraava kontrolli loppuvuodesta röntgenien kera jos mitään ei TOIVOTTAVASTI satu!

Lunan häntä, Indy, Donna ja Ego

Keskiviikkona 11. heinäkuuta startattiin täyteen pakattu auto kohti pohjoista. Edessä Hannan & Egon road trip.
Matkaa Audin mittariin kertyi 1.823 kilometriä, itse istuin ratissa noin 2.000 kilometriä... Yksi pätkä reissusta siis ajettiin Iinan Mazdalla (kiitos!) ja tuosta reissusta ajoin melkein puolet.

Donna, Ego ja Luna

Ensin matkattiin Egon kanssa toisen siskoni luokse Kannukseen, Keski-Pohjanmaalle. Yhden yön stopin jälkeen Ouluun kaverini Elinan luo, ja Oulusta sitten yhden yön stopin jälkeen Louelle Iinan lauman luo. Louella tavattiin Iinan lauma; Donna, Indy, Luna ja "kouluprojekti" Poppe. Egosta näki niin selvästi kun nautti juoksentelusta tyttöjen kanssa pitkästä aikaa, oli iiiihanaa! Lunan kanssa en uskaltanut Egoa päästää juoksemaan, etenkin kun jo Donnan & Indyn kanssa juoksu sai Egon haavan aukeamaan 3 viikon kiinniolon jälkeen. =( Ensimmäisenä iltana turvotusta hoidettiin kylmäpakkauksella, mutta loppureissulla ei turvotusta enää onneksi ollut. Viestittelin lääkäri-Silvian kanssa haavan aukeamisesta mutta koska turvotusta ja muuta huolestuttavaa ei esiintynyt, jatkettiin lomasta nauttimista.
Parin päivän jälkeen pakattiin 5 koiraa Iinan autoon ja jatkettiin pohjoiseen, Sieppijärvelle Satumarjan ja Anskun lauman luo. Kiitokset vielä että päästiin käymään Egon kanssa! Oli hauska nähdä koko lauma; valkkarit Pessi (joka ON Egoa isompi, Egon siskon, Indyn, poika) ja kaunis Oodi-neiti, saku Lore, riiseni Hottis ja huskyt Arttu, Unna ja Neela. Katsotaan josko lisään Anskun ottamia kuvia vielä myöhemmin blogiin. =)

Poppe (tai Puppe tai Poppeli tai jotain... )

Sieppijärveltä palattiin vielä yöksi Louelle ja siitä matka jatkui seuraavana aamuna kohti Oulua, missä oltiin Egon kanssa hengähtämässä Elinan luona pari yötä. Ego oli kuin kotonaan - nukkui Elinan sängyn vieressä kuorsaten... =) Levättiin ja puistoiltiin pari päivää ja sitten matka jatkui taas Kannukseen yhdeksi yöksi.

Olga-neiti 9 viikkoa

Kannukselta valuttiin viistosti alaspäin Hauholle, missä tavattiin Osmo ja Kaarina ja heidän tuore perheenjäsenensä, Olga. Olgaa vähän jännitti ja samalla myös kiinnosti suurensuuri Ego, ja Egoa taas ei pentu kiinnostanut juurikaan.
Lauantaina 21.7. käännettiin Audin nokka vihdoin kotipihaan ja oltiin Egon kanssa kummatkin onnellisia päästessämme omaan kotiin omaan petiin. Matkustelu on kivaa mutta on se kiva palata aina kotiin. Ego oli koko matkan ajan reipas poika, karvoja tuli jätettyä ympäri Suomea, kiitokset kaikille yösijan meille tarjonneille!

Päivitystä ja päivittelyä

Hieman infoa tännekin...

Käytiin Egon kanssa lääkärissä maanantaina 28. toukokuuta. Laitettiin rokotukset kuntoon, tai siis yksi piikki vain, ja sitten kuvattiin koipea. Kolmesta kohdasta kaksi ylintä oli luutunut nätisti lisää, mutta alimmaisessa kohdassa oli hitaampaa edistystä. Pientä luunmuodostusta kyllä, mutta paremminkin voisi olla. Ainakin kun kahteen muuhun kohtaan vertaa.
Tilanne on nyt siis se että Egon jalassa yksi arvista on ollut auki jo useamman viikon tiputellen vähän verta rasituksen/riehumisen seurauksena. Turvotusta ei näy, mutta vaikea sanoa onko haavassa jotain häikkää koska Ego on syönyt reilut 5 kuukautta antibiootteja. Yläosasta jalassa on pullistumaa levyn yläosan loppumisen kohdalla, mutta kuvien perusteella ei mitään vakavaa.
Pahin vaihtoehto tulevaisuudessa on että jalka joudutaan avaamaan ja levy irrottamaan kokonaan tai osittain, puhdistamaan, kiinnittämään takaisin ja lisäämällä luuydintä jostain muualta. Tätä pyritään kuitenkin välttämään ja toivotaan että ajan kuluessa luutumista tapahtuu ja tilanne korjaantuu sillä.
Toinen iso askel on se että juhannukselta lopetetaan Egon antibiootit. Ja katsotaan mitä tapahtuu. Paras vaihtoehto on se ettei mikään muutu nykytilanteeseen verrattuna. Jos taas muutosta, esim. turvotusta, tapahtuu, kertoo se että jalassa jyllää joku bakteeri. Ja tiputteleva haava/arpi jalassa on myös varottava asia. Tikkejä ehdottaessani lääkäri oli sitä mieltä että on parempi että haavasta pääsee tarvittaessa neste/veri ulos. Määrä ei kuitenkaan ole päivää kohti kovin suuri ja saattaa mennä päiviä niin että verta ei tipu ollenkaan.
Huonona uutisena voi pitää tavallaan sitä että lääkärimme Silvia ei tässä tilanteessa kannattanut vepen aloittamista. Minkä ymmärrämme täysin. Meren rannalla on kuitenkin isojakin kiviä ja loukkaantumisen riski on mm. liukastumisessa. Harmi, mutta hoidetaan Ego kuntoon ja katsotaan tilannetta uudelleen vuoden päästä, tähän koirakerhossa suhtauduttiin oikein mukavasti. Tällä hetkellä olemme myös uintikiellossa, mahdollisesti voisimme jossain vaiheessa kokeilla puhdasvetistä järveä, muualla on riskiä taas bakteerien kanssa. Mutta pidetään nyt suosiolla uimataukoa, onneksi ei ole helteitäkään. =)

Seuraavaksi sitten pitäisi varata aikaa silmälääkäriin tsekkaamaan onko pannus edelleen pysynyt poissa.
Ja juhannuksen jälkeen antibiootiton kokeilu.
Siihen asti tottistelua kotona ja treeneissä ja vähän jälkeäkin. Pääasiassa rauhallista kotikoiran eloa ja oloa.

Toinen asia mistä en malta olla kirjoittamatta liittyy koiramaailmaan tai ainakin valkkaripiireihin. Eli päivittelyosuus.

Vaikka koiramaailmassa aloittelija olenkin, samoin valkoisenpaimenkoiran kanssa, tuntuu että mitä enemmän tietää asioista, sitä enemmän kysymyksiä tulee. Jos/kun jossain vaiheessa tulee pohdintaan kaverin hommaaminen Egolle, ei siitä tule helppo tehtävä. Onko muidenkin rotujen harrastajat / omistajat / kasvattajat yhtä riitaisia kuin valkkaripiirit? Ihan käsittämätöntä touhua välillä; Haukutaan kasvattajia - omia ja muiden, haukutaan muita koiran omistajia, haukutaan niitä jotka etsivät koiralle uutta kotia - syystä tai toisesta, haukutaan tai väheksytään eri koiraharrastuksia ("näyttelyissä käyminen on typerää" tms), haukutaan ruokia, lenkitystapoja jne jne.... Unohdetaan täysin että asioilla on eri puolia, erilaisia katsantokantoja asiaan. Riidelläänköhän ihmislasten kasvatustavoistakaan niin paljon kuin valkkaripiireissä riidellään ja haukutaan? Onko absoluuttista totuutta, oikeaa tapaa johonkin asiaan? Ei. Jokainen koira on oma tapauksensa ja siihen kun lisätään se että koiranomistajia ei ole kahta samanlaista niin miten toiselle sopiva tapa voisi sopia kaikille muille? Todella hyvää kuvaa valkkaripiireistä annetaan kauhealla riitelyllä. =(

En itsekään ilolla katso lukuisia ilmoituksia uutta kotia etsivistä valkkareista. Mutta missä syy? Kasvattajassa joka on antanut koiran liian kevyin perustein? Ostajassa joka ei täysin ymmärrä rotua tai ei ole rahkeita huolehtia koirasta tarpeeksi hyvin? Joskus myös elämäntilanne pakottaa tekemään kipeitäkin ratkaisuja, esim. muutto ulkomaille tai ero tai läheisen kuolema. Syitä voi olla monia, mutta haluaisin kovasti uskoa että helposti noita päätöksiä ei tehdä.
Sitten on nämä jalostusvalinnat. Osa pohtii tosissaan millaisia yhdistelmiä tekee. Osa yrittää pohtia tosissaan millaisia yhdistelmiä tekee. Osa ei pohdi muuta kuin haluaan hoivata söpöjä pentuja ja/tai rahaa. Mutta ostajia tuntuu kaikille riittävän. Eikö ole myös ostajan vastuulla joka ostaa niitä rahan takia tehtyjä pentuja ilman riittävää perehtymistä asiaan? Ja eikö toisaalta niissä kurjissakin yhdistelmissä saata olla timantteja joukossa?
Tässä kirjoituksessa taitaa olla aika paljon kysymysmerkkejä? =)

Meillä on käynyt onni kun Ego saatiin elämäämme. Kaikenlaista ollaan puuhattu ja Ego on saanut paljon aikaa ja rakkautta. Takaiskuja on tullut silmäsairauden ja nilkan murtuman myötä, mutta elämä on. Ei aina asioihin tarvitse olla syyllisiä, eikä jossittelukaan auta. Näillä mennään mitä on. Meillä on ollut onni myötä myös siinä että Egolla on hyvä päivähoitopaikka Kimin vanhempien luona. Egolla on siellä "varakoti" missä voi rentoutua jalat taivasta kohti nukkumalla tai takapihalla nuuskimalla. Enkä suostu potemaan mitään syyllisyyttä siitä jos kerran vuodessa käydään matkalla ja Ego on sen ajan "varakodissa". Tästä päästään siihen että pitäisi toisaalta muistaa että koira on "vain" koira. Ihminen menee aina edelle. Ja ihmisen täytyy muistaa huolehtia itsestään jotta jaksaa huolehtia muistakin. Koira sopeutuu monenlaiseen tilanteeseen ja on onnellinen kun lauma (mikä sen koko onkaan) on kasassa, mutta tulee mieleen että jos eläisin yksin - tai siis kaksin koiran kanssa ja loukkaantuisin/sairastuisin vakavasti, mikä olisi koiralle paras vaihtoehto? Onko tuohonkaan yhtä ja ainoaa vastausta?
Ja ne kasvatusmenetelmät - huh! Mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella. Miten kukaan voi väittää tietävänsä ainoan oikean menetelmän? Nöyryyttä! Silmät ja korvat auki, aina voi oppia uutta. Ei ole kaikkitietävää kouluttajaa / koiranomistajaa / koirankasvattajaa. Eikä kaikkitietäävää ihmistä ylipäänsä. Aina voi oppia uutta. Kaikesta.

UGH, olen puhunut. =)
Jatkossa taas Ego-keskeisempää (eli egosentristä?) juttua.