Nyt on Egon 3 viikon käytöskoulutus takana. Jännä kuinka erilaisia kommentteja aiheesta irtosi...
"Ai te meinaatte pitää jääkauden, mekin ollaan ajateltu mutta ei olla saatu aikaan"... "..Kai te tiedätte että on muitakin keinoja".. "... aika raju menetelmä..." "...kertokaa sitten miten kävi.."
No, ohjattuna tämä menetelmä tuntui meistä loogiselle ja selkeälle, uskottiin etukäteen kouluttajan kykyihin ja rajattu aika kuulosti helpolta. Tai no, varmasti tietyllä tasolla käytöskoulutus jatkuu aina, mutta "tehokoulutus" rajautui kolmeen viikkoon.
Tämä kulunut 3 viikkoa oli ollut vaikeaa, välillä rankkaa, mutta viikottaiset tapaamiset kouluttajan kanssa toivat valoa tunnelin päähän.
Jääkausi aloitettiin la 21.2. ja ensimmäiset päivät olivat todella vaikeita. Ego-reppana oli selvästi ihan eksyksissä, ihmetellen mikä lauman ihmisiä vaivaa. Aika nopeasti Ego kuitenkin tottui meitä väistelemään sisällä, eikä edes tehnyt yrityksiä tulla lähelle. Ensimmäisellä viikolla ulkoiltiin tavallisella hihnalla, ulkona sai (yrittää) kieltää. Minulla ainakin ensimmäinen viikko oli ihan super-ärsyttävä, Ego kiskoi tuplasti pahemmin kuin yleensä ja veti ihan hirveät kierrokset aina muiden koirien lähestyessä. Kimillä ei tilanne ollut noin paha. Ilmeisesti minä olin se heikko nainen jota piti suojella... Välillä tuntui että epätoivo iski ulkolenkeillä... On todella ärsyttävää kun olet leveällä ulkoilupolulla, Ego ottaa kierroksia, haukkuu ja kiskoo kohti vastaantulevia koiria, täysin kuurona kielloilleni, ja mitä vastaantulevat tekevätkään? Tietty jähmettyvät paikalleen, mikä ei ihan hirveästi helpota tilannetta.. =( No, ulkolenkkien jälkeen oli vähän aikaa helpompi ärähdellä Egolle - jos nyt jotain positiivista koittaa hakea.
Ensimmäisellä tapaamiskerralla kouluttajan kanssa pääsimme Kimin kanssa molemmat paikalle, ja harjoittelimme hihnan kanssa toimintaa kuristuspannalla. Tekniikkalaji ihan selvästi! Harjoittelimme ohituksia myös kouluttajan omien koirien kanssa, ja meni kyllä hienosti! Helpottavaa nähdä että homma oikeasti toimii!
Toisella viikolla jääkausi sisällä jatkui, mutta ulkona mentiin laidasta laitaan... Tuntuu että välillä oli tosi helppoja lenkkejä eikä tarvinnut nykiä ja kieltää juuri lainkaan, ja sitten taas jotain tosi kurjaa... Tuntuu että kuristuspanta jää jumiin kun koira kiskoo ja kiskoo nykäisyistä huolimatta, eikä mikään kielto mee jakeluun. =(
Toisen viikon keskiviikkona oli ensimmäinen agilityn jatkotunti yhdessä Essi- ja Sissi-siskojen kanssa. Ja se olikin toooosi vaikeaa. Onneksi Hannele ja Marita ärisivät Egoa kauemmas kun se välillä kesken harjoituksen karkasi siskojen luo.
Toiselle tapaamiskerralle ei Kimi päässyt, joten tutustuttiin purkkien käyttöön Egon kanssa kaksin. Tehtiin karkotus, joka onnistui hyvin. Luottamuksessa on vielä parantamista, Ego nimittäin pääsi karkaamaan kun tehtiin luoksetuloharjoitusta karkotuksen jälkeen, ja jouduin käyttämään purkkia. Vähän masentavaa huomata että koiran mielestä en olekaan turvallinen laumanjohtaja. =( Kolmannella viikolla jääkausi sisällä jatkui, poikkeuksena että kumpikin sai kerran päivässä kutsua Egon luokseen ja helliä ja halia. Ihanaa! Ulkona käytettiin edelleen kuristuspantaa, ja purkki oli mukana. Samat säännöt kuin toisella viikolla, eli ei tuijotusta, ei haukkumista, ei kiskomista... Kielto "ei" mutta ilman nykäisyä. Jos ei tehoa, piti ravistella purkkia, ja jos ei vieläkään tehoa niin heittää purkki. Vapaana sai myös pitää ja silloin harjoitella luoksetuloa. Aina "tule"- käskyn kuulleessaan Ego kääntyi heti juoksemaan kohti häntä iloisesti heiluen, ja jäi paijauksen jälkeen jalkoihin odottamaan lisää ohjeita. Myös hihnassa liikkuminen tuntui mukavalle ja helpolle, jos hihna kiristyi, pelkkä terävä "ei" riitti.
Agility-tunti kolmannen viikon keskellä sujui selvästi paremmin kuin edellinen, vaikka vaikeaa on vastustaa ihania siskoja.

Kolmannelle tapaamiselle myös Kimi pääsi mukaan ja testailtiin vielä ohitustilannetta vapaana ollessa ja sekin sujui hyvin.
Kuluneet kolme viikkoa olivat kyllä rankkoja, mutta sen vaivan arvoisia. Egolla on nyt helpompi olla ja hihnalenkillä on kaikilla helpompaa.

Nyt ollaan siirrytty osittain tavalliseen puolikuristavaan kaulapantaan, mutta purkki seuraa lenkeillä edelleen mukana. Minusta ainakin tuntuu että se on hyvä varmistus taskussa.
Maaliskuun tapahtumiin kuuluu myös Kimin vanhempien koiran, Zicon, poistuminen koirataivaaseen tiistaina 10.3.2009. Sydänlihaksen rappeuma oli edennyt jo pitkälle, eikä muuta ollut tehtävissä. Zico, sileäkarvainen noutaja, oli vasta 9-vuotias iloinen hännänheiluttaja.
Heti kolmen käytöskoulutusviikon jälkeen oli Egolle varattu eläinlääkäri eilen ma 16.3. rokotuksia varten. Piikitys sujui helposti ja nopeasti ja parin viikon päästä laitetaan vielä rabies. Sitten on piikitykset hoidettu tältä vuodelta kuntoon, ei tarvitse näyttelyidenkään kanssa pohtia asiaa. Rabieksen vasta-ainetesti varmaan otetaan vaikka se ei enää täksi kesäksi ehdikään, mutta onpahan sitten hoidettu kuntoon.

Agility jatkuu ainakin huhtikuun lopulle ja tällä viikolla mennään tutustumaan Hyvinkään koirakylpylään siskojen kanssa. Sitten pitäisi aloittaa myös pikkuhiljaa näyttelytreeni, lähinnä siis meikäläisen... =)