Lunta odotellessa...

Voittaja-näyttely on takana, ehkä ensi vuonna mennään Egonkin kanssa kehään... Tänä vuonna käytiin vain Kimin kanssa shoppaamassa kaikkea tarpeellista (ja ehkä vähän tarpeetontakin?) Egolle. Mukaan tarttui mm. kevythäkki, kunnon jatkettava nahkahihna, patukka, herkkuja ja leluja.

Flicca pääsi näyttelyyn meidän kyydillä, Johannan lomaillessa perheineen etelän lämmössä. Hannele oli esittänyt Fliccan kehässä - sijoitus oli 4/6... Eli kaikkiaan 6 pentua, kaikki narttuja ja Flicca sijalla 4.
Missattiin koko pentukehä kun piti käydä tekemässä ostoksia ennekuin Kimi-kuski/kantaja häipyi töihin. =) Kimin lähdettyä kävin vielä seuraamassa valkkarikehän tapahtumia ja pitelin DaiDaita kun Marita oli Essin kanssa kehässä. DaiDai sai nuortenluokassa EH:n ja Essi-sisko sai junioreissa H:n.
Sunnuntaina oltiin pitkällä lenkillä ja leikittiin uudella patukalla. Ihan ärhäkkäästi Ego siitä taistelee ja kantaa patukkaa ylpeänä eestaas.

Muuta Egon elämässä... Viime viikon tiistaina 9.12. Kimi kävi Egon kanssa lääkärissä näyttämässä kuonossa pitkään ollutta punaista länttiä. Oletettiin että se on vaan tulehtumaan päässyt haava, mutta lääkärin ottama raave-näyte osoitti aivan selvästi kyseessä olevan sikaripunkin. Kimi oli päässyt kauhistelemaan otusta mikroskoopissakin. Sikaripunkkia esiintyy alle vuoden ikäisillä koirilla ja se ei välttämättä vaadi hoitoa. Meidän lääkäri katsoi kuitenkin aiheelliseksi hoitaa Egoa - niskaan laitettiin Stronghold-liuos ja sunnuntaista lähtien Egon ruokaan laitetaan millin verran lääkettä joka toinen päivä. Ennen joulua käydään vielä jälkitarkastuksessa ja kuun lopussa annetaan vielä toinenkin Stronghold-liuos. En tiedä kuvittelenko vaan vai onko läntti alkanut jo vähän haalistumaan... Toivottavasti! Jälkitarkastuksessa selviää vielä miten käy Lahden näyttelyn kanssa 18.1.2009 - en tiedä mikä on Egon lääkkeiden varoaika, onhan nääs koirillakin doping-määräykset! Pääasia kuitenkin että saadaan Ego kuntoon, vaikka ihan pirteä oma itsensä se on ollut koko ajan.

Joulukuu jo!

Joulukuuta mennään jo ja marraskuun lumet ovat Espoossa muisto vain. =( Sitkeästi Ego loikki viimeisissä lumikasoissa loppuun asti. Nyt vaan odotellaan josko saataisiin lisää lunta. Edes jouluksi.
Ego kasvaa ja komistuu edelleen, ja taannoisen "dieetin" jälkeen ruoka on maistunut taas entiseen malliin.

Viime keskiviikkona, 3.12., Ego sai vieraakseen Rokin (ja Demin joka ei tällä kertaa pääsyt mukaan leikkeihin) ja käytiin kävelemässä koirapuistossa, missä saatiin oma aitaus. On vaan niin pimeää ettei kuvista oikein tule kummoisia. =(

Eilen sunnuntaina, 7.12., käytiin moikkaamassa Maritan "johtamaa" Weissen Lindenhofin laumaa ja etenkin Essi-siskoa. Piha oli Tuusulassa edes vähän valkoisempi kuin kotona Espoossa. =)
Alku meni tutulla kaavalla - Essi ja DaiDai näyttivät Egolle kaapin paikkaa, kunnes sitten DaiDai joutui sisälle ja Ego ja Essi

pääsivät rauhassa leikkimään kaksin. Äiti-Ophellia kävi välillä haukahtamassa lapsilleen ja Ego meni aina samantien korvat luimussa maahan. Äiskä oli Egon mielestä ehkä vähän pelottava? =) Vierailun jälkeen oli väsynyt hauva takakontissa kaula kuolassa, mutta oli Essi-siskon korvat ja kaula myös hieman kostean näköiset, heh. Kivaa oli ja oli myös kivaa

katsella
koirien touhuja yhdessä. Lopussa koko lauma oli pihalla samaan aikaan ja Ego pääsi moikkaamaan myös iskä-Gregoria, kivaa!

Huomenna tiistaina käydään (tai siis Kimi käy) näyttämässä Egon kuonoa eläinlääkärille - siinä on jo pidempään ollu punainen läntti, liekö jonkun kaverin hampaasta tullut reikä päässyt tulehtumaan... Samalla pitää muistaa kysyä Egon painoa, sen verran iso poitsu jo että ei niitä kiloja varmaan enää ihan kauheasti tule. Säkä mitattiin marraskuun alussa Myyrmäessä - oli muistaakseni 62cm.
Niin ja toivotaan nyt ettei mitään supervahvoja lääkkeitä tule Egolle - postitin nimittäin viime viikolla ilmoittautumisen Lahden näyttelyyn 18.1.2009! =)

Ihanaa, lunta!

Eilen su 23.11. oli kunnon lumimyräkkä! Mietin että oliko viime talvena Espoossa missään vaiheessa näin paljoa lunta... Toivottavasti lumi nyt pysyisi edes muutaman päivän!
Ego mielestä lumi on kiva juttu. Sunnuntai-aamun ensimmäisellä lenkillä maahan jäi jäljet tassuista ja kielestä - lunta kun piti koko ajan lipoa. =) Ja iltalenkillä kun lunta oli jo reilummin, Ego pomppi lumessa kuin kenguru. Frisbeen heittelyäkään lumi ei haitannut, oli kivaa ravistella lumista frisbeetä tai kaivaa sitä lumihangesta koko kuono lumessa. Ennen iltalenkkiä muuten, kuuden aikaan, kuului ulkoa kunnon jyrähdys. Ihmettelin ensin että mikä kumma saa aikaan tuollaisen ukkosen äänen, kunnes välähti kunnolla ja perään iso jyrähdys. Ulkona siis ukkosti ja pyrytti lunta samaan aikaan!

Tässä on ollut vähän hiljaiseloa blogissa näyttelyviikonlopun jälkeen. Muutamia päiviä näyttelyn jälkeen Ego alkoi niiskuttaa ja innostuessaan köhiä. Muuten oli ihan reipas, mutta välillä tuli 2-3 niiskautuksen sarjoja. Alle viikon kestänyt flunssa loppui ke 12.11. vatsapöpöön - töistä palatessani olohuoneessa odotti 2 "kasaa" ripulia. Juuri kun olin huuhtelemassa mattoja, alkoi Ego myös oksentaa, vaahtoa tosin vain, kun vatsa taisi olla sen verran tyhjä jo. Ruoka ei maistunut ke-iltana eikä torstaina, perjantaina sitten meni vähän ruokaa aamulla ja illalla jo melkein normaalisti. Lauantaina 15.11. Ego söi taas vähän huonosti, iltaruokakin jäin väliin... Ehkä poikien pokeri-ilta jännitti Egoakin, heh. Sunnuntaina ruoka maistui, mutta sitten maanantaina 17.11. aloitti herra paaston. Ego oli ihan pirteä, mutta ei vaan syönyt maanantaina eikä tiistaina, ja kun keskiviikkonakin aamuruoka jäi kuppiin, aloin jo huolestua! (Egon kasvattajan, ) Maritan vinkkien mukaan valmistin maksaa ja johan keskiviikko-iltana sitten kuppi tyhjeni. Torstai-aamuna jäi normaaliruoka taas kuppiin, mutta illaksi olin säästänyt toisen maksa-annoksen, joka teki taas tehtävänsä. Perjantai-aamuna sitten normaalikin ruoka maistui vähän ja illalla meni jo koko satsi. Nyt Ego on syönyt normaalisti. Onneksi. Mamma alkoi tosiaan vähän jo huolestumaan, etenkin siitä ajasta kun Ego ei juonut juuri lainkaan (ti-ilta). Kaikken todennäköisin selitys nuoren herran paastolle oli se, että Ego on napannut jostain iiihanan tyttötuoksun nenäänsä, eli siis jollain naapuruston nartulla on ollut juoksut. Ego-reppana kun ei edes varmaan osaa yhdistää tuoksua tyttöihin, on se varmaan ollut aika pihalla... =) Saa nähdä mitä sitten käy kun se oikeasti hoksaa että haju lähtee joistain tyttökoirista!!! Muutenkin ollaan koitettu tarkkailla muita murrosiän merkkejä... Mutta onneksi ei mitään kummempaa - vielä!

Lunta tulee näköjään koko ajan vaan lisää.. Illalla tiedossa siis lumessa riehumista Egon kanssa!

Tuplanäyttelyviikonloppu

Marraskuun ensimmäinen viikonloppu vierähti näyttelyissä. Lauantaina 1.11. oltiin erkkarissa eli erikoisnäyttelyssä, kyseessä SSKY:n (Suomen Seurakoirayhdistyksen) järjestämä näyttely Myyrmäessä. Koitokseen valmistauduttiin mm. repimällä vessapaperirullan hylsyä (viereinen kuva)...

Kun lauantaina päästiin paikan päälle, ensimmäiset 20min meni taas haukkuessa kaikkea mahdollista. Itse halli oli ihan liian pieni kaikkeen siellä järjestettyyn toimintaan. Oli agility-rataa ja akvaarioharrastajia ja näytteilleasettajia ja näyttelykehiä. Kehien ympärillä olevat käytävät olivat tosi kapeita ja koko ajan joutui väistelemään ja varomaan ja silti joutui tönityksi. Osa oli pystyttänyt häkit kehän reunalle ja tämä kavensi käytössä olevaa tilaa entisestään. Aika ahdistavaa. Itse kehät olivat tosi pienet, ihan liian pienet valkkareille. Liukkaalle lattialle oli aseteltu matoista kehä ja halkaisijaan väylä (juoksu edestakaisin). Valkkariurospentuja oli ilmoitettu 6kpl mutta paikalla oli 4. Toinen sija ja KP. Narttupentujen ryhmässä Essi-sisko vei voiton ja Sissi-sisko oli kakkonen. Essi vei myös ROP-pennun tittelin, onnea siskot hienoista suorituksista!!!
Oman vuoron jälkeen katseltiin hetki siskojen menoa ja Ego vaan haukkui... Liekö ollut tylsää vai mistä moinen komentaminen! Vietiin Ego autoon ja käytiin vielä ostamassa vähän kotiinviemisiä näytteilleasettajien osastoilta. Kotiinpäästyä hyödynnettiin vielä auringonpaistetta ja Hannan siivotessa sisällä, Kimi ja Ego haravoi pihan siistiksi. Ilta sujui uusilla leluilla leikkien ja lepäillen.

Lauantain erkkarin arvostelu:
"Hyvän kokoinen uros, oikeat rungon mittasuhteet, hyvä kaula, selvä säkä. Oikeat pään linjat, hieman vaaleat silmät, hyvä etuosa, pitkä rintakehä. Hieman jyrkkä lantio, voimakkaasti kulmautunut takaa. Hyvä karvapeite, hieman pitkät käpälät, leveä reisi, erinomainen luonne, erinomainen häntä. Liikkuu hyvin takaa, etuliikkeiden tulee vakiintua, oikea ylälinja."

Sunnuntaina 2.11. napattiin aamulla Johanna ja Flicca mukaan ja suunta taas kohti Myyrmäkeä. Vuorossa oli SSKY:n pentunäyttely, Egon osalta viimeinen pentunäyttely, jatkossa sitten ollaan jo "virallisissa" luokissa! Taas oli jännää ja vauhti päällä alkuun, mutta onneksi halli ei ollut ihan niin täynnä kuin lauantaina.
Nuorempia (5-7kk) valkkariuroksia oli 2 ja Ego oli ainoana vanhemmissa (7-9kk) uroksissa. Niinpä urospentujen voitto irtosi helposti. =) Narttuja olikin sitten paljon enemmän; nuorempia 10 ja vanhempia 4. Johanna ja Flicca eivät hienosta ensisuorituksesta huolimatta päässeet jatkoon. Essi-sisko voitti vanhemmat nartut mutta hävisi sitten nuorempien narttujen voittajalle. ROP-kehässä sitten Ego voitti tuon nartun ja niinpä saatiin uusi hieno ROP-ruusuke ja pokaali kotiin viemisiksi. Hollantilainen tuomari oli otteissaan todella hyvä, varma ja päättäväinen ja ennenkaikkea tosi tarkka.

Ryhmäkehässä oli sitten taas enemmän väkeä ja Egoakin alkoi jo tylsistyttää. Sama tuomari kuin aikaisemmin ja näki kuinka hän arpoi Ego kohdalla ottaako 5 parhaan joukkoon vai ei. Ei ottanut. =( Harmi, mutta silti hieno suoritus Egolta! Nyt odotellaan että tulee vähän lisää ikää ja toivottavasti myös järkeä ja katsotaan sitten taas... Messariin ei Egon kanssa lähdetä, sen olen päättänyt. Ehkä talvella vielä joku näyttely ja lisää sitten kesällä!
Arvosteluista pakko sanoa... Lauantaina tuomari totesi "hieman vaaleat silmät" ja sekä ihan ensimmäisessä näyttelyssä kesällä, että nyt tänään tulee kehuja tummista silmistä. Tummuus on katsojan silmissä? Naurattaa...

Nyt tuolla sohvan nurkassa lepäilee aika väsy valkkari... =)

Ai niin ja tämän päiväinen arvostelu på engelska:
"Good type. Good head. Good ears. Nice dark eyes.Scissor bite. Enough angulation back and front. Good upper and under line. Good strong bone. Good coat. Nice tail. Moves well."

EDIT 3.11.
Sain luvan lisätä nämä pari kivaa kuvaa blogiini, kuvat siis lauantain erkkarista!

Lokakuun ohjelmaa

Maanantaina 13.10. oltiin illalla "tyttöjen" kanssa lenkillä Latokaskessa. Ego sopi hyvin joukkoon ja juoksenteli paljon vapaana. Ohikulkevat ihmiset eivät sitä juuri lainkaan kiinnostaneet, tärkeämpää oli vahtia meidän neljän hengen lauman koossapysymistä. =)

Perjantaina 17.10. päästiin vihdoin käymään Johannan luona illalla. Ensimmäinen pysähdys oli Lippajärvellä Sakun, Kimin isän, synttäreiden merkeissä. Zicon pehmolelukasa ei tuottanut pettymystäEgolle tälläkään kertaa, vaan kaikkea ihanaa löytyi purtavaksi! =) Johannan luona annettiin koirien riehua ensin vähän aikaa jälleennäkemisen merkeissä, tosin sekin vähän aikaa riitti saamaan Egon ja Flican vähemmän valkoisiksi. Viereisellä hiekkakentällä sitten treenailtiin näyttelyjuttuja, ja liekö väsytystekniikka jälleen toiminut, koska Egolla meni jutut tosi hienosti!

Lauantaina Kimi poikkesi paluumatkallaan salibandypelistä vanhempieni luona Latokartanossa ja kotona oli Egolle sitten tuliaisina hirvenvasanluita. Laitoin luupalat uuniin 200 asteeseen 20 minuutiksi ja sitten oli vähän aikaa vielä odoteltava jäähtymistä. Odotus kuitenkin palkittiin ja Ego söi luuta korvat luimussa suurella hartaudella. Otettiin luu yöksi pois ja loput luusta hävisi sunnuntaina. Luun syönti oli kuitenkin Egon vatsalle aika rankka kokemus, eli vatsa meni aika löysälle. Mutta voi kun ei raaskinut enempää rajoittaa luun syöntiä, kun se oli niin selvästi suurenmoinen herkku!

Sunnuntaina muuten muistettiin pitkästä aikaa punnita Ego, ja poitsulla on painoa jo 33,2 kiloa!

Parina iltana ollaan oltu koirapuistossa kun on jo iltaisin niin pimeää etten uskalla laskea Egoa pimeälle niitylle vapaana juoksemaan. Onneksi isossa koiratarhassa on kumpanakin iltana ollut mukavaa juoksuseuraa ja tarvittaessa sitten on päässyt Hannan jalkoihin turvaan jos kaveri on nuuhkinut liian innokkaasti. Utelias Ego on vieraiden koirien suhteen, varuillaan myös, mutta kakaramaisen utelias. =) Eilen tiistaina syyssateessa ja -tuulessa kohdattiin aitauksessa pari sekarotuista joista toisen kanssa oli ihanaa juosta oikein täysillä ympyrää. Tänään keskiviikkona tavattiin Egoa kuukauden nuorempi kaunis sakemannityttö joka oli sen verran arka että Ego kerrankin pääsi vähän isottelemaan. =)

Nyt pitäisi muistaa vähän treenailla marraskuun alun näyttelyihinkin...

Lokakuun kuulumisia

Lokakuussa ollaan tehty paljon niittylenkkejä Latokasken niityllä frisbeetä heitellen. Ego on oppinut sanan "tuo" ja "etsi" ja aika kiltisti tuo frisbeetä jalkoihin. Irti päästäminen on vähän haastavampaa sitten välillä, mutta kyllä sekin namin voimalla onnistuu. Frisbee on toooosi kiva ja aina sitä ei malta tuoda Hannalle tai Kimille, vaan Ego jää pureskelemaan sitä jonnekin kauemmas. Frisbee on ollut hyvä ostos, kumia, mutta tarpeeksi ohutta ettei satu suuhun kun Ego loikkaa sen välillä ilmasta kiinni.

Pimeä alkaa tulemaan aina vaan aikaisemmin ja aikaisemmin, nyt jo seitsemän aikaan on aika hämärää, melkein pimeää! Kimin työvuorot ovat olleet viime aikoina paljon nyt iltapäivistä alkaen, ja niinpä aamupäivälenkillä on Kimillä ja Egolla valoa riittänyt, mutta minun kanssa tehdylle iltalenkille pitää lähteä aina vaan aikaisemmin, loppuviikosta lähdettiin jo viiden jälkeen! Lenkin alut menevät aina kauheaa kyytiä ja kiskoen kun poitsu tietää minne ollaan menossa. Kun energiaa on niityllä purettu, loppulenkki menee hihnassa paljon paremmin, usein myös uskaltaudun pitämään vapaana ihan kävelytielläkin jos on hiljaista. Niityllä ollessa myös satunnaiset ohikävelijät saa olla rauhassa, ja kunhan itse on valppaana, myös näköpiirissä olevien koirien luokse ei Ego ryntää, kunhan vaan muistaa sanoa heti yrityksestä "ei".

Lauantaina 11.10. käytiin myös Egon kanssa ensimmäistä kertaa salibandyä katsomassa. Leppävaaran urheilutalolla katsomo on kenttää korkeammalla ja lasilla "aidattu" katsomo on jaettu kolmeen osaan. Kimin joukkueen peli oli jo käynnissä kun päästiin Egon kanssa paikalle. Mentiin istumaan ihan eturiviin, lasin taakse, mistä Kimi pääsi sitten Egoa moikkaamaan. Kovasti Ego olisi halunnut loikata Kimin luo, mutta malttoi sitten rauhoittua ja pysyä katsomossa. Tosi hyvin meni, Ego seurasi peliä tarkkaavaisena, mutta ei yrittänyt osallistua peliin, kuten jotkut koirat. Kimiä piti vahtia aina jos liikehdintää tapahtui, mutta siinäkin tarkkavainen tuijotus riitti. Muutaman kerran Ego jopa malttoi mennä makaamaan, tosin silloinkin piti pelikenttää tarkkailla korvat pystyssä. Hieno suoritus, kentältä kuitenkin kuuluu kovasti kolinaa, huutoja, siellä on juoksevia ihmisiä ja mailoja ja pallo... Eipä se tuntunut Egolle olevan mikään ongelma!

Sunnuntaina 12.10. käytiin päivällä vihellysteni jälkeen Maritan laumaa moikkaamassa Weissen Lindenhofissa. Arvatkaapa kuka on oikealla olevassa kuvassa tuolla kasan alla... =) Toisessa kuvassa vasemmalla Egon upea sisko Esmeralda. Kivaa oli vaikka Ego olikin usein penkin alla piilossa tai kasan alimmaisena. Vähän siskoa piti alussa koittaa nylkyttää, mutta aika hyvin Esmeraldakin pääsi Egoa kurittamaan kuten Maritan sivuilta voi kuvaa kurkata... =) Ego esitteli Maritalle myös hirmuisia loikkia terassille, ja muutama poseeraus matalan pöydän päälläkin onnistui. Vierailun jälkeen Ego oli ihan loppu, suihkussakin vain aluksi makasi lattialla kun ei edes seisoa jaksanut. Illalla ruoka ja lepo piristi vähän, mutta eipä ollut innokkaita lähtijöitä iltalenkille!

Viimeisessä kuvassa Ego oikealla ja Essi-sisko vasemmalla.

Syksyn suhinat

On tämä blogin päivittäminen nykyään hidasta... =) Kuvia ei ole tullut napsittua, pitäisi vähän aktivoitua. Yhden kännykällä napatun kuva sentään sain tähän höpinään siirrettyä!

Sunnuntaisen (14.9.) koiranäyttelyssä urakoinnin jälkeen Ego oli illan ihan raato ja tuntuu että vielä maanantainakin vähän väsy. Töiden jälkeen ma 15.9. kävin hakemassa kotoa auton ja Egon ja ajettiin Malminkartanoon viimeiselle näyttelyesittämiskurssille. Ego jaksoi taas haukkua lähes koko tunnin - ainakin ne ajat kun ei koittanut syödä hanhen kakkaa niityltä.. Paikka oli nimittäin aivan täynnä hanhilauman jätöksiä, yöks! Kiinnostavat tuoksut hiukka haittasivat suoritustakin, mutta kokonaisuutena ehkä rauhallisin kerta kaikista kolmesta.
Tunnin jälkeen ajettiin vanhempieni luo Latokartanoon odottelemaan Kimiä treeneistä palauttamaan laina-autoa ja viemään meidät kotiin. Kotona Ego taas lakosi nukkumaan ihan uupuneena!
Keskiviikkona 17.9. Ego oli ensin päivällä yksin kotona - eikä ollut syönyt edes seinää, hienoa! Illalla tuli kaverini Ninnu käymään ja Egon ruoan jälkeen tehtiin melkein 1,5 tunnin lenkki Egon kanssa. Keli oli hieman kostea, mutta Egoahan ei keli ikinä haittaa... =)
Torstaina 18.9. Egolle piti päivällä seuraa Kimin isä, Saku, ja perjantaina 19.9. sitten Kimi vei Egon "päivähoitoon" Johannan lauman luo riehumaan Lulun ja Flickan kanssa. Eipä tarvinnut kovasti lenkitellä koiraa enää illalla, sen verran oli ollut rankkaa tyttöjen kanssa!
Viikonloppu meni hienosti Kimin kanssa vuorotellen - olin viheltämässä aamukahdeksasta puolen päivän tienoille ja Kimi taas vuorostaan lähti illaksi sitten töihin ja me saatiin Egon kanssa viettää aikaa kaksin.
Keskiviikkona 24.9. postitin kaksi näyttelyilmoittautumista marraskuun ensimmäiselle viikonlopulle, nyt vaan pitäisi ahkerasti treenata!
Mitäs muuta "mainitsemisen arvoista"... Uusi frisbee Egolle - nyt ostin kevyen kumisen version... Ei lennä yhtä hyvin kuin "kankaiset", mutta eipähän ole reunaan pingotettu kovaa muoviputkea joka sai aina veren innokkaan Egon suuhun. Tämä kuminen vaikuttaa ainakin toistaiseksi kestävälle.
Hirmuinen rähisijä herrasta on tullut... Keskiviikko-iltana käytiin niityllä uuden frisbeen kanssa ja paluumatkalla piti rähistä koirapuiston koirille. Päätin että mennään sitten aitaukseen niin katsotaan miten käy... Ja niinhän sitä piti vähän nöyrtyä: 11kk belggari tuli heti rähisemään takaisin ja meidän isottelija joutui nöyrtymään. Onneksi mamman jaloissa oli turvallista.. =) Uteliaana pitää mennä muiden perään kyllä, ja tosiaan kauempaa aina rähistä, mutta tositilanteessa pitää sitten "mamoilla". Juoksijat, mopoilijat ja muut saavat olla rauhassa, välillä tulee vastaan pelottavia lapsia (!!!!) ja tooosi vaarallisia koiria. =)

Syksyn kurakeleistä johtuen kotiin palaa lenkiltä usein pilkullinen koira; lähistön peltoja on kynnetty ja siellä majailee usein lintuparvi tai jotain muuta kivaa joka saa Egon juoksemaan sinne mullan ja vesilätäkköjen sekaan. =) Yksin ollessaan Ego on myös ehtinyt harrastamaan kirjallisuutta; Kimin isän tullessa Egon seuraksi päivällä, oli koiruus tullut vastaan pokkari suussaan... Myös seuraavana päivänä oli kirjat maistuneet.
Lisäksi Ego oli viime perjantaina, 3.10. minun ja Minnan mukana kampaajalla... =) Kaverillani Tuijalla on itsellään Airedalenterrieri Fonzie, ja koska hän ei ollut nähnyt Egoa vielä ja oli illan yksin töissä, napattiin Ego mukaan matkaan. Autossa tuli heti alkumatkasta huono olo, mutta johtuu varmasti siitä kun edellisestä automatkasta on jo aikaa. Muuten taisi kampaajalla olla Egon mielestä ihan kivaa, koska Tuija taskusta löytyi kivoja nameja... =) Paluumatkalla alkoikin sataa ja kolmostien ja kehä III:n risteyksessä vettä tuli kuin saavista kaataen! Illalla alkoi ukkostaa ja vaikka Ego on ukkosia kokenut ennenkin, varmaan mörkökaudesta johtuen nyt vähän jännitti. Ego kulki kotona koko ajan minun tai Kimin lähellä ja kuunteli jyrinää ulkoa. Jännää!
Lauantai-iltana 4.10. oltiin Kimin vanhemmilla syömässä ja ne lyhyet automatkat sujuivat taas hyvin, uskon että harjoituksen puutteesta ja pienestä jännityksestä Egon vatsa reagoi autossa. Lauantaina matkat tosiaan sujuivat hyvin ja kylässäkin oli kivaa kun pääsi tutustumaan Zico-koiran vinkuleluvarastoon!
Tällä viikolla Kimi tekee tasaista iltavuoroa, joten on aamut kotona Egon kanssa, sitten herralla vähän aikaa pohtia syntyjä syviä itsekseen ja sitten meikäläinen viettää työpäivän jälkeisen ajan Egon kanssa puuhaillen. Kyllä sitä illoille kaikkea tekemistä riittää, vaikka parit salibandytreenit jääkin väliin... Iso pyykkivuori ja parin kaverin kyläilyt takaavat ettei sohvalla ehdi lojumaan Egon kanssa!